DOIS meses

Näin se elämä täällä rullailee eteenpäin.. harvoinpa se taaksepäin menee, vaikka joskus niin toivoisin. Tänään tuli sitten kaksi kuukautta täyteen siitä kun helsinki-vantaan lentokentällä viimeisen kerran käveleskelin Suomen kamaralla. 
Hullua miten aika noin vain voi vierähtää. Vastahan sitä tultiin. Ja enään jäljellä yhdeksän kuukautta. Miten lyhyeksi tämä vuosi lopulta jääkään. - Vaikka välillä on niitä päiviä jolloin tuntuu että mieluiten lähtisi seuraavalla lennolla kotiin,. mutta kuitenkaan en tähän mennessä vaihtaisi päivääkään pois..

2 kuukautta ! Ja elossa ollaan edelleen.

Beijos, Emma

Maanantai

Here I am again : ) siis kotona. .. hiukan raskaan viikonlopun jälkeen. Tänään en mennyt kouluun ( Haha ) koska pääsin eilen kotiin vasta keskiyöllä eikä edellisenä yönä tullut nukuttua ollenkaan niin hieman väsytti. 
Perjantaina lähdin linja-autolla siis Antonio Pradoon sinne orientaatioon joka kestäis lauantain ja sunnuntain. Heti ensimmäisenä perillä huomasin että ei ole mitään parempaa kuin tajuta miten paljon enemmän nyt osasinkaan puhua portugalia kuin silloin kun viimeksi olin samassa paikassa. En enään puhunut juuri ollenkaan englantia minun yhteyshenkilönkään kanssa vaan kaikki vaan portugaliksi. Tässä vaiheessa huomasi muutenkin yllättävän selvästi eron siinä ketkä on lähestulkoon pelkästään turvautuneet englantiin nämä kaksi kuukautta- , niin ei ne sitten paljon portugalia puhuneetkaan. Itsellähän ei ole ollut paljon valinna varaa... Mutta hyvä vaan.. ei tarvii enään kulkea joka paikassa sanakirja kädessä. Oli oikeastaan helpompi jutella muiden vaihtareidenkin kanssa portugaliksi .. kun englanti hieman hakusessa. '' In my cidade we don't have muitas pessoas quem fala ingles.. But it is good, porque eu nao came to brasil to speak ingles.. '' HAhahHa. Mutta kaikki siellä suurinpiirtein kuitenkin ymmärsi kaikkia - koska kaikilla muillakin oli sama tilanne. Orientaation '' opetus '' oli siis kuitenkin englanniksi.  
Lauantaina palasin sitten takaisin kotiin niiden kaverin synttäreiden takia. Joskus yhdeksän aikaan sinne mentiin ja kotona oltiin puoli kuudelta aamulla. Juoksin sisälle vaihtamaan vaatteet - taksiin - linja-autoon ja uudelleen antonio pradoon. Sunnuntai meni sitten niin koomassa ettei mitään järkeä. I was like a living death .. miten se ikinä suomeksi sanottaiskaan. Päätä särki tajuttomasti kun ei ollut tullut nukuttua.

 

Mutta takaisin lauantaihin. Ne synttärit oli siis ne paljon puhutut 15-vuotis synttärit, mikä on jostain syystä täällä tajuttoman suuri juttu. Siis ihan tosi.. aloin jo miettimään että onko tässä mitään järkeä - koska ne oli oikeasti niinku jotku sairaan isot häät - ilman sulhasta. En kyllä suomessa edes ole ollut yhtä isoissa häissä, mitä nuo synttärit oli. Hulluna kaikki seinät täynnä kuvia synttärisankarista, TYYNYJÄ joissa kuvia siitä, oli kaksi sellaista isoa valkokannasta jossa pyöri kuvia synttärisankarista, ja kun hän sitten lopulta saapui sinne ( kaikkien vieiraiden jälkeen luonnollisesti ) - valkoisessa kokopitkässä laahusmekossaan - niin siellä näytettiin videokuvaa sen saapumisesta , ja kaikeasta mitä se teki niin otettiin koko ajan videota, joka heijastui sinne valkokankaalle että koko juhlaväki varmasti näki. Siellä oli joku pitopalvelu ja hulluna sellasia tarjoilijatyyppejä jotka koko ajan kierteli siellä täyttäen ihmisten toiveita.. Ei kai siinä jos tykkää. Onhan se ihan järkevä kohde sijoittaa kolmen kuukauden normipalkan verran rahaa synttäreihin.  


Yllä tuo video - joka ei muuten mitenkään liity tähän aiheeseen - on vain niin suloinen <3 : ) 
Sunnuntaina muuten silloin kun palattiin autolla yöllä kotiin niin piti tehdä äkkijarrutus kun tien yli käveli joku elukka millaista en ole kyllä ikinä nähnyt.. hyvä jos valokuvissa  : D niinku joku vaalenpunainen pieni sianpoikanen pitkän kärsän kanssa .. nimeä sille en muista : D Tämä minun kirjotusten laatu on muuten kyllä vähentynyt kun suomen kieli takkuaa eikä tästä oikein mitään tahdo tulla mutta.. : )


Beijos, Emma

Yhdeksänkymmentäyhdeksän.

.. Mulla on yksi kaveri, joka oli jostain netistä videolta opetellut sanomaan yhdeksänkymmentäyhdeksän. : D - Se on muuten melko vaikea jos enemmän miettii.. - ja se ( kaveri siis ) on muutenkin tosi innokas oppimaan suomea, että voi sitten puhua sitä kun tulee minun luokse suomeen käymään. : ) 
Jotain mitä kuulen täällä varmasti joka päivä on '' minä rakastan sinua '' .., sen verran monelle olen sen opettanut. 
Kun minulle esitetään kysymys kuinka kauan olen täällä ja milloin siis lähden takaisin - ja vastaan että kesäkuussa.. niin välittömästi seuraa kysymys : ensi vuonna ? .. Luultavasti..

Lauantaina olis sitten ne kaverin 15-vuotis synttärit.. Ja samalle viikonlopulle päätti ilmestyä jostain Afs:n orientaatio Antonio Pradossa. Että sellasta...
Pitkän pohtimisen, eri vaihtoehtojen ja pienoisen riitelyn jälkeen ( paino samalla pienoisen.. -__- ) sovittiin silleen että menen A. Pradoon jo perjantaina, ja nukun yön minun yhteyshenkilön luona. Lauantaina sitten olen siellä muiden vaihtareiden kanssa sen päivän ja joskus viiden aikaan lähden bussilla takaisin Vacariaan, ja pääsen kotiin ehkä seitsemältä, otan taksin ja menen sillä kaverin luokse jossa sitten laittaudutaan valmiiksi ja lähdetään sinne juhliin, jotka alkaa suurin piirtein yhdeksältä. Seuraavana päivänä viiden aikaan aamulla otan taas taksin linja-autolle ja menen uudestaan Antonio Pradoon, jossa vedetään loppuun se orientaatio - ja kun mae ja pai palaa reissusta ne samalla koukkaa minut sieltä mukaan. Huuh. Ei sen monimutkaisempaa. Ei siinä mitään ongelmaa muuten. Mutta onneksi osaan varmasti ostaa lipun oikeaan bussiin ja vielä löytää se samainen linja-auto.. ja onneksi taksillakin olen niin hyvä ajamaan että varmastikkaan en eksy mihinkään mihin ei pitäisi. 
Mutta mitäs me pienistä. 
Mae ja pai siis lähti reissuun loppuviikoksi kahdestaan tuonne etelän lämpöhön, joten me ollaan sitten kolmestaan nyt kotona sunnuntaihin asti. 
Vaikka ilmausta edelleen niin kovin kartan niin piiikku hiljaa alkaa se ihanainen kulttuurishokki painaa päälle.. 

Laitan nyt sitten vihdoin ja viimein samalla hieman kuvia meidän talosta.. 

pihaa ja naapurustoa

minun huone

Että sellasta. Kirjottelen sitten viikonlopun jälkeen ! Jos selviän Antonio Pradoon ja sieltä takaisin !
Beijos, Emma

Tertúlia

Tais taas viikko vierähtää kirjottamatta.. Mitään erityisen ihmeellistä ei ole tapahtunut. Vaikka joka päivä kyllä jotain uutta näen tai koen edelleen. Tämä vaihtarin elämä on yhtä vuoristorataa. Näihin blogeihin siitä harvemmin kirjotetaan mutta ei se elämä täällä niin helppoa ja ihmeellistä ole kuin yleensä annetaan ymmärtää. Ei siinä mitään. Sanonpa vain että ei ole mitään ruusuilla tanssimista. 

No asiaan, ettei mene liian vakavaksi. Maanantaina koulusta tullessa ovella odotti paketti suomeasta. Ja kyllä sitä oli kaivattukin. Iltapäivän sitten meni käännellessä kolme historian monistetta sanakirjan kanssa sanasta sanaan, kun ei google-kääntäjästä oikein tässä tapauksessa ollut mitään apua. Tiistain koittaessa istuin sitten luokassa historian koe edessä ja noh.. osasinhan mie nimen, luokan ja päivämäärän kirjottaa.. Mutta no problems.
Keskiviikkona kun menin taas syömään sen minun yhteyshenkilön perheen kanssa kävi ilmi että en edelleenkään ole kirjoilla koulussa vaikka niin luulin.. vaan rehtori oli soittanu tälle minun yheyshenkilölle ja edelleen vaati niitä dokumentteja koulusta suomessa ja tietoja. Mitä varten mie suomessa silloin täytin niitä koulupapereita koko rahan edestä jos ei niitä nytten missään näy eikä kuulu - sitä olen tässä miettinyt. Yht. henkilön perheellekkin tarjosin salmiakkia, ja  ensimmäistä kertaa täällä olon aikana tapahtui se ihme että joku tykkäsi siitä. 
Torstai aamuna mikään ei olisi ollut ihanampaa kuin jäädä nukkumaan.

Perjantaina lähdettiin tertúliaan kuuntelmaan ja tanssimaan gaúcha musiikkia, joka on täällä Rio Grande do Sulissa perinteistä. Monilla oli myös päällä perinne vaatteet . . vai miksi niitä ikinä kutustaankaan.. Nyt on nimittäin joku Rio Grande do Sulin viikko.. tai joku. : ) Onneksi joku on taas perillä näistä asioista. 
Mutta siis ihmiset pukeutuu niihin vaatteisiin ja käy tanssimassa tertúliassa, juo chimarraoa ja menee rodeoon . Se paikka oli pejantaina täynnä ihmisiä.. Varmaan koko Vacaria oli siellä. Jos jonnekki halusi liikkua niin raa'asti vain kyynerpää taktiikalla eteenpäin.  Lauantaina mentiin uudestaan ja kotiin päästiin joskus puoli neljän aikaan.. Ja tänään herättiinkin sitten vasta neljältä. 
- Emma

Vain päivä Brasiliaa..

Aamulla oli herätys sitten kuudelta ja neljän tunnin yöunilla ja kymmenen minuutin varoitusajalla piti olla ylhäällä ja lähdössä farmille kaupungin ulkopuolelle. Eli siis minun äidin siskon puolison vanhempien talolle. Möngin ihan unenpöpperössä linja-autoon joka odotti siinä pihalla, - sen verran kuitenkin olin hereillä että huomasin että olipa kyllä hyvä kuntoinen bussi : D Siihen sitten kerättiin kaikki halukkaat kylältä mukaan ja ajettiin kävelyvauhtia kuoppaisilla ja mutkikkailla teillä jokunen tovi. Perille päästyä purkauduttiin kaikki bussista ulos ja se jäi sinne seisomaan eikä palannut välillä siis takaisin. Olisko ne muut sitten ollut jotain työntekijöitä tai muita vastaavia, koska kaikki jäätiin samaan paikkaan. Aamukahvit juotiin peltipurkeista ja maito käytiin lypsämässsä suoraan lehmästä. Koko aamupäivän sitten kuitenkin satoi vettä (yllättäen), että ei voitu oikein mitään tehdä.. Mutta lounaan jälkeen sää vihdoin vähän selkeni. Ja päästiin hakemaan hevoset että lähdetään ratsastamaan - minkä takia oikeastaan sinne farmille mentiinkiin - .. Siis juttuhan on nyt niin, että mie en ole ikinä ratsastanut yksin, kaksin tai edes taluttanut hevosta.. Aluksi oli siis tarkoitus että mie ratsastan yhdessä Letícian kanssa.. koska mitä mie nyt hevosista tajuan. Mutta se tädin mies oli sitä mieltä että kyllähän mie nyt yksin pystyn. Kyllähän mie joo. Eihän se ole kuin ratsastaa. Heh heh..

Noh.. pääsin hevosen selkään sentään ilman sen kummempaa ja huui kun se oli iso : D Ja sitä tunnetta ei voi kuvailla kun tajuisin että sain sen hevosen liikkeelle ja se totteli minua. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä se tosin päätti että nyt mennään liian hiljaa ja lähti juoksemaan tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mutta kyydissä pysyin. 

Oli oikeasti niin upeaa se tunne kun ratsastaa (ihan itse) hevosella ja ympärillä kohoaa rehottavat äkkijyrkät rinteet ja jossain jyrisee koski - ja sie tajuat että täällä mie olen.

Illemmalla vielä kiipesin sinne rinteille katsomaan kun aurinko laski pikkuhiljaa ja tuli pimeää. 

Beijos, 

Emma

Campeonato ja lehmänkauppaa

Hei ihmiset !

Tämä bloggaus tahtoo mulla välillä unohtua, koska on aina muka niin kiire. 

Viime viikonlopusta lähinnä ajattelin nyt kertoa,

Lauantaina oli minun futsal-joukkueen peli. Finaali. Ja siinä ratkaistiin näiden lähikaupunkien mestari. Ite en saanut pelata, koska en vielä ole virallisesti kirjoilla joukkueessa – enkä tiedä josko se joskus tapahtuis. Mutta olin joukkueen mukana kuitenkin kaikessa. Nämä on ottanut minut tosi hyvin mukaan porukkaan ja tykkään kaikista tosi paljon. Kuten jo aikasemmin kerroin, joukkueen ikäjakauma on laaja. Vanhin pelaaja on sen 34, mutta suurin osa on about 21-25. Vaikka joukkueen vanhimman ja nuorimman pelaajan välillä on parikymmentä vuotta – ei porukka ole yhtään jakaantunut vaan kaikki on yhtä tiimiä, eikä nuorempaa katota kieroon. Oikeasti aivan huippuporukkaa. Valmentajia on kolme, plus sitten yks vanhempi mies joka on sellanen yleisduunari muutenkin tuolla hallilla. : )

miesten finaali

No lauantaihin nyt kuitenkin takaisin. Ensimmäisenä ovella sisälle mennessä vastassa oli aseistettu joukko poliiseja tutkimassa laukut ja läpivalaisemassa sinut. Brasilia.

Ennen peliä vielä pukuhuoneessa valmentajan puheiden sun muiden jälkeen koko porukka käsikädessä vetäisi Isä meidän- rukouksen. Huh, se kuulu varmaan kaupungin toiselle puolelle asti. Sitten mentiin sinne riviin kentälle laulamaan Brasilian kansallislaulu. Oli kyllä hieno tunne seisoa siellä yleisön edessä, ja kuunnella koko porukan laulua. Pelin kuitenkin katsoin ( yhdessä muiden pelaajien kanssa ketkä ei syystä tai toisesta pelannut ) katsomosta. Yleisö kannusti niinku jossain isoissakin kisoissa. Ja mestaruushan sieltä tuli olisko ollu 7-1 voitolla. Nuo numerot vaikuttaa siltä että ne toiset olis ollu ihan huonoja, mutta ei.. meidän joukkue on vaan niin hyvä. : )

churrasco

Ja kyllä ne sen voiton ansaitsi. Naisten finaalin jälkeen oli vielä miesten finaali perään, ja siinäkin pelasi vacarian joukkue. Ja voitti myös.

Sunnuntaina hengailtiin ja syötiin yhdessä joukkueen kanssa. Ja yksi joukkueen niistä vanhimmista pelaajista tahtoi antaa eilen voittamansa mitalin minulle. Olinko vähän otettu. Se pokaali muuten jonka joukkue sai oli ainakin kunnon kokonen : D minua varmaan rintaan.  Tuolla söin ensimmäisen kerran churrascoa – eli lihaa sellasessa vartaassa. Ja oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki on kehuneetkin. Illemmalla sitten menin vielä valmentajien ja muutaman pelaajan kanssa katsomaan Gremion peliä jonnekkin kahvilaan.

oikealla kaksi minun valmentajista

Maanantaina vielä tapahtui jotain kertomisen arvoista. Yksi minun luokkakaveri, joka pelaa siinä miesten futsal- joukkueessa – niin eikö vain tämäkin tahtonut antaa oman mitalin minulle muistoksi. Eli mulla on nyt kaksi mestaruus- mitalia, ilman että pelasin minuttiakaan.

Tällä hetkellä olen Letícian kanssa São Joaquimissa, yllätys yllätys äidin siskon luona. Koulusta on siis nyt lomaa jostain tuntemattomasta syystä. Eilen ainakin itsenäisyyspäivän takia, mutta lopuista en tiedä. Ollaan täällä tämä loppuviikko eli viisi päivää. Haha eilen muuten telvisiosta tuli jotain mihin en ole ennen törmännyt. Lehmiä myytiin suorassa lähetyksessä. Ihmiset soitteli sinne ja korotti koko ajan sillä hetkellä myynnissä olevan lehmän hintaa ja joku tyyppi selosti sitä kui jalkapallo-ottelua konsanaan.

Beijos, 

Emma

 

Pikku kalle meni kauppaan...

Tällä viikolla olen koulussa kertoillut vitsejä ruotsalaisista. Suomeksi siis. Ja vitsin loputtua jokainen nauraa sille enemmän kun suomessa kukaan.. Aina kesken tunnin joku haluaa taas kuulla uuden vitsin ja kun en enään uusia keksi niin pölisen vaan suomeksi jotain turhan päivästä ja kunhan päätän lopettaa niin sanon Hah Hah. Ja koko luokka repeää.. : D 

 Chimarrao.. Teen tapaista juotavaa, jota oikeasti juodaan joka paikassa ja kokoajan ! Koulussa, töissä, kaupungilla.. kaikkialla. Ainakin nyt kun on kylmä. Luulen että jos tykkää vihreästä teestä niin rakastuis chimarraoon.. Mutta omasta mielestä tuo on kyllä aika hirveää. : DD 

Alla Luan Santana.. Tykkään : )) 
Ja erikoista silleen että vois kuvitella että tuo nyt on tuollanen teinityttöjen idoli.. mutta ei, sitä kuuntelee täällä aikuiset ja nuoret ja lapset. Yksikin päivä tässä katottiin koko perheellä Luan Santanan musiikkivideota Rio de Janeirosta, isäkin tykkää siitä : D

 

Kuvassa pizza,.. Tuo valkoinen osa on valkosuklaa-mansikka. Ja söin myös yksi päivä suklaa-banaani pizzaa.. Miksei näitä ole suomessa ?                                              Ei mulla ole nyt hirveästi juttuja kerrottavana, mutta yritän tässä joku päivä saada tehtyä postauksen koulusta ja vacariasta.. sitten joku päivä.. haha : ))