Paralelepipedo

Toissapäivänä mentiin Caxias do Suliin tekemään siskon ja sen poikakaverin jotain yliopistojuttua ( tyyliin sisäänkirjaantuminen ) ja samalla minunkin piti siis lähteä mukaan selvittämään poliisille jotain epäselvyyksiä minun henkilöllisyyspapereissa. Lopulta sekin sitten paljatui niinkin vakavaksi jutuksi että puuttui sormenjäljet jostain paperista. 
Noh. Kannatti tulla. 

weheartit.com

Aamulla jo kotoa lähtiessä ei olo ollut mikään paras,  - hieman ehkä lyhyet yöunetkin siihen lisäksi, eikä sitä ainakaan päivän myötä helpottanut se armoton ramppaaminen ympäri yliopiston campusta. - Kun saavuttiin sinne campukselle jäin sinne yhteen kahvilaan syömään vähän jotain kun ei tullut taaskaan aamulla mitään syötyä - ja muut siis menivät niitä sisäänkirjautumisia selvittämään -

~~ Hyi kun lensi juuri joku kolikon kokonen ötökkä ikkunasta sisälle ja nyt tuijottelee tuossa verholla minua.. : <   ~~

weheartit.com

        Ja oikeasti väsytti ihan hirveästi, huimasi ja päätä särki. 

Sitten taisi käydä niin että nukahdin siihen pöydälle kaikkien ihmisten siitä ihmetellen ohikävellessä. No jos sattuu olemaan suomalainen vaihtari niin silloin on välillä aivan luvallista nukkua yliopiston kahvilan pöydällä. No problems. 

.... Sitten myöhemmin tuli minun porukat minut sieltä kuitenkin herättämään.

No mentiin sitten syömään vähän jotain (taas) .. ei oikein huvittanut hirveästi mitään hampurilaista vetää mutta niin kovasti halusivat sen minulle syöttään niin syödään sitten.  Eikä ainakaan oloa se parantanut.

Päivän siinä sitten hortoilin ihan puoliunessa ja huimauksessa näiden perässä kun raahasivat ympäri yliopistoa. Varmaan ihan mielenkiintoinen paikka, jos siitä jotain olisi jäänyt mieleenkin..

Välissä mentiin autoon istumaan - tai nukkumaan. Ja sitten taas mentiin ja kohta ei enään tuntunut olevan jalkoja olemassa. 

No.

Ei varmaan ole paras mahdollinen idea yhtä suomityttöä vähällä nesteytyksellä ja unilla kuljetella ympäriinsä yli äyräiden. +34 Asteen helteessä. Farkuissa. 

Lämpöhalvaushan siinä tulee vähemmästäkin. 

Ja se tarina päättyi sitten niin että lopulta oksentelin sinne yliopiston roskapönttöihin. Ja sitten huolehtivaiset brasilialaiset minut kuljettivat johonkin terveyskeskukseen - mitä sitä nyt vatvomaan mikä siihen on iskenyt. Oksensi ja sillä hyvä. 

Juuri vielä kun pääsin äitille sanomasta että eihän minun nyt niitä sinun mukaan antamia maitohappobakteereita (vai mitä olivatkaan) tarvii enään tässä vaiheessa alkaa syömään kun en tähänkään mennessä minkäänlaisesta taudista ole kärsinyt. No sen siitä sitten saa. 

Olen muuten tottapuhuen välillä vähän väheksynyt sitä että täällä niin vaarallista olisi kuin kaikki väittää ja kokoajan puhuu että varkaita on ja ne tulee taloihin ja autotalleihin. Mutta niinpä sitten siitäkin minulle todistukseksi oli varkaat viikkoa minun lähdön jälkeen murtautunut minun entisen talon autotallehin. Muureista ja lukoista vähää välittämättä. Siinä meni sitten sekin epäilys.

Tänään tasan KUUSI KUUKAUTTA ETTÄ PALAAN SUOMEEN. Sain tietää että Helsingin lentokentältä 22. kesäkuuta minut pitäisi olla noudettavissa. Leivoin vihdoin pipareitakin. Pitkään ja hartaasti sain kyllä siirappia ja sooda etsiä ympäri kaupunkia. 

Siirapin löysin mutta soodaa ei sitten mistään. Kunnes kotiin saavuttua huomasin että rakas äitinihän sitäkin oli lähettänyt. Hyvä kun alusta asti tarkkaan tarkistit. No olihan se ihan kiva kierellä kaikki kaupungin kaupat ja ihmetellä yhdessä kaupan henkilökuntien kanssa että mitä se sellainen sooda on. 

Jotain juotavaa ? Vai onko se joku hyytelö ? 

          Huomenna sitten rannalle ! Jossa sitten ollaan 2. päivään asti. Että luultavasti ei pahemmin tarvii postausta ennen sitä enään tänä vuonna odotella kun ei kuulema nettiä sieltä kannata etsiä.

Yritän olla itteäni polttamatta ja syön sitten siellä pipareitani.

Hyvää joulua ja Uutta vuotta 2012 kaikille ! Olette tärkeitä !

 

weheartit.com

 Beijos, Emma

~~ enkä keksinyt parempaa otsikkoakaan. Niille joille sana on uusi, paralelepipedo on se kivi mikä on täällä niissä niin iki ihanissa mukulakiviteissä.

Joskus on mentävä kauas, että näkisi lähelle.

''Vasta monikulttuuriset kokemukset tekevät ihmisen aidosti tietoiseksi omasta kulttuuristaan, ohjaavat ehkä rikkomaan kulttuuristen odotusten rajoja ja myös arvostamaan sitä kaikkea mitä omasta kulttuurista on saanut. Joskus on mentävä kauas, että näkisi lähelle. Omaa maataan rakastavat usein kaikkein voimakkaimmin ne, jotka asuvat tai ovat asuneet jossakin muualla.''

1. Ruoka.  

Ruoka täällä on aina jotenkin kauhean raskasta ja rasvaista. Jopa salaatti. Salaattia ja muita lisukkeita on aina tarjolla mutta niihinkin on lisätty öljyä ja suolaa. Ruokaa laitettaessa ihan yleisesti öljypurkki on aina hyvä olla lähettyvillä koska sitä käytetään loputtomia määriä yhden aterian valmistukseen. Mistähän ne vaihtarikilot sitten kertyy on hyvä kysellä.. ?

Ja olen kyllästynyt siihen vaaleaan pullamössöleipään. Haluan perunoita ja jauhelihakastiketta. Ruisleipää. Salmiakkia. 

Täällä ei ole olemassa lounasta jolla olisi tarjolla esim. vain riisiä ja kanaa. On riisiä, feijãota, ranskanperunoita, valkoista kastiketta ja punaista kastiketta, salaattia ja kaiken maailman lisukkeita. Ruan jälkeen ei kiitetä, mitä alussa ihmettelin, ja edelleenkin välissä viimehetkellä muistan olla kiittämättä. Mutta kiitos ikäänkuin korvataan sillä että kehutaan ruokaa ja ruoanlaittajaa. Ruoka syödään yleensä (ainakin omien kokemusten perusteella) melkoisen hiljaisuuden vallitessa, joka onkin sitten niitä hiljaisimpia hetkiä päivästä.

2. Koulu

En olisi ikinä uskonut että tulee jopa kohta ikävä sitä suomen ihanaa järjestelmällistä koulusysteemiä. Mutta koulusta olenkin täällä jo kertoillutkin jonkun verran. Siitä puheenollen tähän kuulumattomasti voisin hehkuttaa että pääsin luokalta ! Vaikka mitäpä sillä loppujen lopuksi on väliä. Säälistä ne minut kuitenkin päästivät.

Kuten olen aiemmin todennut on opiskelu aika olematonta. Läksyjä on vähän, mutta kotitehtäviä (esitelmiä ym.. ) paljon. Brasiliassa on julkisia ja yksityisiä kouluja. Minun kaupungista yksityisiä kouluja löytyy kaksi kappaletta.  Itse olen julkisessa, koska yksityiset tietenkin maksaa. Niissä on ( tai pitäisi ainakin olla ) parempi opetuksen laatu, tarkemmat säännöt jne..

Eli suurin ongelma koulussa on jatkumaton sekasotku. Koulusta tai luokka-asteesta riippumatta.

3. Liikenne

Mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Ja edellisten liikenneonnettomuuksista saa kuulla uutisissa harva se päivä. Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän niitä löytyy. Mopolla on helppo pujotella suurissa autoruuhkissa jostain välistä, eikä se ole yhtä kallis kuin auto. Mopon saa kulkemaan nopeaa, ja siihen voi hyvällä mielikuvituksella lastata kyytiinkin mitä vain. 

Turvavyötä ei yleensä käytetä katukuvassa, ja sen käyttämättä jättämisestä sakotetaan. Jalankulkijat ylittää tien mistä sattuu ja milloin huvittaa, yleensä edes katsomatta tuleeko sitä autoa vai ei. Monissa autoissa on tummennetut lasit sekä edessä että takana. Ja musiikkia soitetaa. Mitä kovempaa sen parempi. Yksisuuntaisia katuja on ihan älyttömästi. Yritä siinä sitten aina etsiskellä liikennemerkkejä että saako tässä nyt ajaa vai ei.

4. Kieli

Senkin oppii jos vain haluaa. 

Minusta tuntuu että sanavalikoima ei ehkä ole ihan yhtä laaja kuin esimerkiksi suomessa. Jos jollakin parempaa tietoa niin saa valaista olenko ihan hakoteillä ? Tai siis lähinnä tarkoitan että sanoja varmaan löytyy, mutta vain pientä osaa niistä käytetään. Ja koulussakin portugalin tunnilla käytettään portugalin sanakirjoja aina vastaan tulevien sanojen varalta, joita kukaan ei ole ikinä kuullut. Eikä edes mitään sen ihmeellisempiä sanoja. 

On monia sanoja mitä ei löydy sanakirjasta, mitä ihmiset käyttää, ja sitten asiayhteydestä riippuen yrittää miettiä että mitähän tämä kyseinen sana tällä kertaa tarkoittaa.  

5.Aika

Suomalainen sopii tapaamisen, ja on paikan päällä viittä, kymmentä minuuttia aikaisemmin. 

Mutta kun brasilialainen sopii tapaamisen kello neljäksi, alkaa hän suunnitelemaan lähtöä viisi yli neljä.

Oikeasti on jännä miten tavat, käytännöt, normit ja kulttuuri on kaikissa maissa erilainen. Jokaisesta maasta löytyy jotain mitä ei toisesta löydy. Ja kun miettii miten monia maita on ja jokaisella maalla ainutlaatuinen oma kulttuuri...

On paljon nähtävää ja opittavaa..

Ajattelin nyt vain vähän listata tuollaisia yleisiä juttuja täältä.. Olisi tullut ehkä vielä lisääkin, mutta pitää lähteä pikkuhiljaa valmistautumaan päättäjäisiin. Ei siis omiin vaan kaverin, jotka on tänään illalla. : ) Pääsin muuten koulustakin läpi ! Eli ensi vuonna kolmoselle ! : ))

 Beijos, 

Emma

pipareita ja vesi-ilmapalloja

Elämä uudessa perheessä lähtenyt käyntiin tässä totuutellessa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas ala menemään. Senkin olen tässä tajunnut että vaikka siltä toisinaan tuntuu, niin ei mulla täällä aikaa ole loputtomiin.. vain se yksitoista kuukauttu. Miten sen sitten jokainen haluaa käyttää on toinen juttu..

Jouluvalmistelut täälläkin on jo pitkällä. Mutta ei kyllä mitenkään erikoisemmin tunnu joululta. Ainoa minulle siitä aidosta joulusta muisuttava asia on piparit ja joulutee jotka rakas äitini lähetti. Mutta eikös se nyt ole vähän hullunkurista että kolmekymmentä astetta lämmintä ja joulupukki kulkee niissä paksuissa villavaatteissa. Jotain vain puuttuu..

..Kylmä ja lumi. Tässä edellisellä viikolla muuten törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa myös tummaan joulupukkiin. ~~ Tämä joulunodotus taitaa olla juuri niitä aikoja, jolloin ikävä kotia ja kaikkia tuttuja perinteitä on luultavasti kaikkein korkeimmalla. Mutta tämän jälkeen pitäisi kaikkien käyrien sun muiden mukaan alkaa helpottamaan. 

    Koulussa ei käytännössä ole enään mitään. Viikko siellä ollaan nyttenkin vain istuskeltu tekemättä mitään.. ja vielä yksi samanlainen viikko odotettavissa. Kolmosvuotelaiset, eli siis koulunsa päättävät, kouluun tulevat vain hengailemaan ja ilkkumaan muiden ikkunoiden takana. ~ Torstaina koulun loputtua oli kaikki vikaluokkalaiset pääuloskäynnin ( ainoan sellaisen ) luona odottelemassa - meitä koulua jatkavia - vesi-ilmapallojen, kanamunien ja likavesisankkojen kanssa - ja sitten alkoi yksipuolinen vesisota.. yritäppä siinä sitten muka poistua koulusta. Mutta tämä oli siis ihan sallittu normaali käytäntö.. Verrattavissa ehkä hieman suomen abipäivään. 

     Tänään meillä oli vaihtareiden ja vapaa-ehtoisten kokoontuminen Tapejarassa.. Ei sinne sitten kuitenkaan tullut kaikkien keiden oli tarkoitus, mutta oli meitä sellaiset viitisenkymmentä. Jokainen vaihtari oli valmistellut alle 10 minuutin esityksen omasta maastaan, ja niinhän sitten tein minäkin Suomesta.
... Näin vaihtarina on muuten yhtäkkiä hirveän ylpeä omasta kotimaastaan ja haluaa selittää kaikkea Suomesta vaikka ei kenelläkään edes kiinnostaisi kuunnella. Ja haluaa vain tehdä tätä meidän peräpohjolaa vähän tunnetuksi. No. Minun esitys meni oikein hyvin, ainakin sain yleisön naureskelemaan. Se on sitten toinen juttu mille ne nauroivat mutta nauroivat kuitenkin ja sillä hyvä. 

~ Emma 

SUOMI

                                                  HYVÄÄ ITSENÄIYYSPÄIVÄÄ ! 

  

                                    HAPPY INDEPENDENCE DAY ! 

                                 FELIZ DIA DA INDEPENDÊNCIA DA FINLÂNDIA !!  

                               ja vielä   LYCKLIG SJÄLVSTÄNDIGHETSDAGEN !!
                                                  

                                               

no oliko vähän pakko -

olis luntakin vähän ikävä ja silleen..

- Emma 

Perheenvaihto

Ihan tälläisellä pienellä uutisella ajattelin aloittaa.. Eli tuli tässä perhettäkin vaihdettua. ..
En nyt tässä halua mitenkään alkaa syitä erittelemään, mutta sanotaan nyt näin että aina ei onnistu.. Ei vain sattunut olemaan perhe minulle. Etin siis itse itelleni uuden perheen, ja siitä syystä myös suureksi osaksi pääsin vaihtamaan niin nopeasti. Ei ollut kyllä mikään helpoin homma käydä tavarat hakemassa vanhasta perheestä ja siinä sitten yrittää maea lohdutella. Rehellisesti sanoen tähän mennessä reilusti vaikeimpia hetkiä. Aika paljon ovat voimia vieneet nämä edelliset viikot. Mutta tästä ei sitten vissiin muuta kuin uudestaan yrittämään.. Harvemmin käy niin että vaikeat asiat saisi helposti hoidettua..
Oli kyllä piinallinen viikko en minä muuta sano. 


Neljä kuukauttakin jo tuli täyteen. Ja lomaan johon oli vähän aikaa sitten ikuisuus aikaa on enään muutama viikko. Joulu näillä näkymin vietetään täällä,.. mutta sitten joulun jälkeen mennään rannalle. : ) Rannasta puheenollen.. Unohdin sen postauksen Riosta laittaa.. Enkä jaksa enään muistella mitä siellä oikein tapahtui.. Jotain mitä nyt päälimmäisenä jäi mieleen oli että paloin olkapäistä päivänä, jona ei edes paistanut aurinko. Hmm. 
Ja Rio on aivan uskomaton kaupunki ! Siellä on niin paljon nähtävää että voisi viettää kuukauden ja jäisi vielä vaikka kuinka paljon nähtävää ja tehtävää. 


Rakastan tuota laulua ! : ) Pitää muuten tehdä tässä joku päivä musiikkipostaus kanssa : )) Kuhan nyt kerkeää.. heh heh.... 
Tälläinen Emman_epämääräinen_postaus taas kerran..

- Emma

HUOMENNA

RIO DE JANEIRO !!! AAAA. Arvatkaa olenko odottanut että pääsen sinne ! 

Huomenna siis tähän aikaan ollaan jo biitsillä. haha... Pitää herätä vissiin yhden tai kahden aikaan, koska ajetaan autolla Porto Alegreen, josta lento lähtee joskus seitsemältä aamulla. 

En kyllä tiiä kannattaako edes mennä nukkumaan ollenkaan..

Saan koko ajan kuulla miten minun pitää kävellä joka paikkaan sen aurinkorasvan kanssa jne. Mutta vaikka en vielä siellä ole niin voin sanoa että siellä_on_kuuma. 

Ja aurinko paistaa kovaa. Ja en halua palaa. ...

Yritän kattoa jos sieltä pystyn kirjottamaan mutta heti kun konetta löytyy niin pistän postausta tulemaan.. Ja lähettelen postikortteja kaikille koeviikkolaisille <3 Haha

-Emma 

Somewhere over the rainbow..

...                Skies are blue,
                   And the dreams that you dare to dream
                   Really do come true.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että mitä oikeastaan on aito Brasilia. Se on jotain mitä ei heti huomaa. Jotain mikä on pinnalta kiiltävä mutta sisältä ruosteessa. 
Brasilia.
Osalla ihmisistä on uima-allas pihalla, sisäkkö ja puutarhuri. ~... mutta kun ajetaan autolla viisi minuuttia toiseen suuntaan tulee vastaan taloja, millaisia ei suomessa näe - koska sellaisia ei yksinkertaisesti edes rakenneta. Taloja, jotka voisi olla pikkupoikien leikkimajoja. Ja niissä asuu ihmisiä. 
Ihmisiä.
Ja lapsia. Jotka joutuvat ehkä lopettamaan opiskelun aikaisemmin koska perhe tarvitsee lisää tuloja - ja lasten täytyy mennä töihin. Lapsia, joilla on unelmia, mutta vain vähän mahdollisuuksia toteuttaa ne.
Koulumatkalla ohitan suuren rakennuksen, jonka ikkunoista suuret silmät tuijottavat minua. Pihalla roikkuu pieniä vaatteita kuivumassa ränsistyneen leikkikentän takana. Vasta myöhemmin tajuan että rakennus jonka ohi joka päivä kuljen, on orpokoti. Eikä tässäkään kaupungissa ainoa laatuaan. Koska on niin täynnä, että yksi ei riitä. 
Samoin kuin vankila. Joka sijaitsee reitilläni jalkapalloharkkoihin. Joka päivä siitä ohi kulkiessa - tervehtiessä aseistettuja vartijoita - en voi olla ajattelematta mitä siellä, kahden paksun sähköistetyn piikkimuurin, sisällä on.


Vaihto-oppilaana monesti luulee, ja haluaa uskoa, että koko maailma on hyvä. Mutta joka päivä asiat puhuvat päinvastaista. Tappelu koulun pihalla. Tai liikenneonnettomuus, jossa luokkakaverisi on osallisena. 
Vasta kolmen kuukauden jälkeen olen oppinut oikein kunnolla aukaisemaan silmät ja näkemään että ehkä kaikki ei olekkaan niin mustavalkoista kuin aluksi luulin. Kotiin illalla kävellessä tajuan että ehkä mae onkin oikeassa, kun ei päästä minua yksin ulos pimeän jälkeen. Ehkä maailma ei olekkaan niin viaton. Enkä näe siitä kuin ihan pienen pienen palan.
Ennen tänne tuloa luulin tietäväni jotain. Mutta mitä enemmän näen ja opin, tajuan että en loppujen lopuksi tiedä oikeastaan mitään. 

 


Beijos, Emma

Hehkutus

  15 päivää Rioon !!! Kuulin just mãelta että mulla on ehkä mahdollisuus tehä sellanen riippuliito juttu - ne jotka on kattonut elokuvan - Rio ( sen animaation )  tietää mistä puhun. Mennään ehkä katsomaan myös Flamengon tai jonkun muun joukkueen peliä maracanalle ja tietenkin mennään biitsille ja shoppailemaan jaja...

Hellouu suomi

Taisi taas tuo kirjoittelu unohtua. Noh. Luan Santanan konserttiin siis mentiin silloin pari viikkoa takaperin perjantaina. Koulun jälkeen lähdettiin suoraan linja-autolla kohti Passo fundoa, ja mentiin kaverin tuttujen luokse - jossa myös se viikonloppu yövyttiin.

Konsertti paikalle saavuttiin pari kolme tuntia ennen konsertin alkua. Ja siis minunhan oli ihan pakko saada ostaa sieltä hallin ulkopuolelta sellainen vilkkuva valokeppi, kymmenen realia siitä menin maksamaan - kun sisältä kuulema sai vain viidellätoista realilla. Ihan tyytyväisenä sitten menin sisälle ja istuttiin odottamaan että konsertti alkaisi - kun kiertelevät kauppiaat niitä samaisia valokeppejä tulee kauppaamaan viidellä realilla. heh heh.  No joo. Konsertti oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja tosi paljon tykkäsin. : ) Kotiin palattiin sitten sunnuntaina, ja pamahti viikon kotiaresti samantien - mutta kaipa se oli ihan syystäkin. Tai kukapa sitä tietää.. Yllättävän paljon asioita kerkesi tekemään sen viikon aikana kun joutui tekemistä keksimään ihan vain kotona. Aloitettiin kuntoilukin siskon kanssa ja joka päivä mentiin lenkille, että päästiin vähän tuulettumaan - pitää näitä vaihtarikiloja alkaa karistelemaan jollakin tapaa. Viikonloppuna tekaisin yhden historian kotitehtävän, esitelmän jostain omasta mielestä suuresta Brasilialaisesta - tai mie olisin saanut vaihtoehtoisesti tehdä myös jostain suomalaisesta mutta ei tullut ihan heti ketään niin hienoa mieleen että päätin vaan yksinkertaisesti tehdä esitelmän Peléstä.. ja noh. Vaikeuksien kautta voittoon.. Sanonpa vain, että ei ole mitään lasten leikkiä tehdä jotain esitelmää vieraalla kielellä. 
Vieraasta kielestä puheenollen, olen kehittellyt tässä pikkuhiljaa sellaista omaa kieltä - tai siis tämän portugalin kanssa tulee harva se päivä hauskoja  - tai ei aina niinkään hauskoja - virheitä... Esimerkiksi yksi päivä tässä sanoin siskolle että minä voin tänään '' varrumar '' eli yhdistin lahjakkaasti kaksi sanaa - '' arrumar '' eli siivota ja ''varrer'' eli lakaista  - mutta mikä on tässä nyt ongelma kun kaikki ymmärsi mitä sanoin - hahahah : D 
Ja kysyin eräs päivä maelta että onko tämä lakana Susan ? - kun tarkotus oli kysyä onko tämä lakana likainen.. mutta tudo bem. Onhan se hyvä että tässäkin talossa on joku jonka jutuille - tai puheelle - saa aina nauraa kun tämä aukaisee suunsa. HAha : D
Huomenna minun yhteyshenkilö, pari vaihtaria mukanaan, tulee tänne vierailulle - onhan se jo aikakin, niin monesti olen siellä A. Pradossa ravannut. Päivällistetään yhdessä, ja sen jälkeen esitten näille tämän meidän suuren suuren kaupungin ihmeitä . : ) 
Mutta nyt on aika mennä jo nukkumaan joten 'te mais. 


Beijos, Emma

Normipäivä..

Aamulla herään kuuden aikaan jonkun tajuttoman hirveän kuuloisen linnun rääkyessä minun ikkunan alla. Ja joka aamu se toistaa saman konsertin. Suurinpiirtein seitsemältä kyllästyn siihen lintuun ja nousen ylös. Seitsemän kolmekymmentä lähdetään siskon kanssa kävelemään kouluun. Portaiden puolivälissä edellinen huomaa että jotain puuttuu ja palaa hakemaan. Koulumatkaan kuuluu viitisen minuuttia, plus viisi minuuttia menee juorutessa jonkun puolitutun kanssa bussipysäkillä. Koulun kello soi n. 7.45 ja oppilaat alkaa valua luokkiin siitä kymmenen minuutin päästä. Ensimmäinen oppitunti sujuu jotenkuten rauhassa valtaosan porukasta vielä nukkuessa. Toisella oppitunnilla oppilaat alkaa heräilemään ja tuon tuostakin jokin keskeyttää opetuksen. Tai siis opettajan yksinpuhelun, jonka peittää tasaisen epämääräinen meteli. Kolmannella oppitunnilla opettajan taas vaihtuessa joku karkaa luokasta. Opettaja yrittää kahdenkymmenen minuutin ajan leikisti opettaa ja saada luokkaan järjestystä, mutta lopulta kyllästyy ja istuu lähimmälle vapaalle pulpetille ja alkaa jutella oppilaiden kanssa viikonlopusta ja yhdessä kuunnellaan musiikkia opettajan kännykästä. Lopulta kello soi ja kaikki oppillaat ryntäävät luokista viidentoista minuutin välitunnille. Jos sinä päivänä sattuu olemaan jotain syötävää tarjolla syntyy kellon soidessa juoksukilpailu jonoon ruokalaan. 

 Ne jotka eivät vaivaudu juoksemaan ostavat jotain syötävää kanttiinista. Kellon taas soidessa kukaan ei tee elettäkään lähteäkseen takaisin luokkiin vaan opettajien pitää kädestäpitäen taluttaa jokainen oppilas oikeaan luokkaan. Neljännellä oppitunnilla vain harva vaivautuu aukaisemaan kirjaa oikealta sivulta. Tai edes kaivamaan sitä esille. Luokan takaosassa on joko meneillään jalkapallo peli koepapereista tehdyllä paperipallolla, tai sitten joku on tuonut kouluun kitaran ja kaikki kokoontuvat yhdessä laulamaan. Yksi oppilas lakkaa kynsiä ja toinen kuuntelee musiikkia, kolmas nukkuu, neljäs huutelee ikkunasta ohi kulkevalle kaverille, viides ja kuudes vääntävät kättä, seitsemäs lukee kirjaa, kahdeksas puhuu puhelimessa ja loput juttelevat muuten vain keskenään ja puuhailevat muuta oleellista. Viidennellä tunnilla opettaja lätkäisee eteen monisteellisen tehtäviä, jotka jokaisen pitää tehdä ja palauttaa tunnin päätyttyä. Ehkä viitisen oppilasta tekee tehtävät, ja loput kerääntyvät ympärille kopiontiketjuun. 11.45 Kello lopulta soi  ja päättää sen päivän. Sitten käveleskellään kotiin valmistamaan päivällistä. Päivällisen jälkeen yhden aikaan käydään heittämässä pikkusisko kouluun. Sen jälkeen siivotaan koko talo lattiasta kattoon ennen kuin mae tulee töistä takaisin. Siivouksen jälkeen ollaan vapaita tekemään mitä huvittaa. Normaalisti kirjottelen päiväkirjaa, juttelen Letician kanssa, ja hengailen vain kotona.

weheartit.com

Ehkä käydään kaupugissa ostamassa jotain, tai mennään yhdessä tyttöjen kanssa pyörimään jäätelöbaareihin tai kadulle. Illalla hengaillaan koko perhe vain kotona yhdessä katsoen novellaa tai muuta vastaavaa. Ja kun lopulta pääsen nukkumaan muistan että en taaskaan kirjoittanut blogia. <3

Yksi päivä tässä oltiin Letician kanssa menossa Lauran koululle kun meitä vastaan tuli nainen jolla oli kaula yltäpäältä veressä, ja ohi mentyä käännyin katsomaan niin sillä oli koko takaraivo auki ja veressä. Leticia ei mitään huomannut niin käskin sen kysymään siltä naiselta että onko kaikki ihan ok. Hieman omituisesti se ehkä kieltämättä käyttäytyi. Käveli hieman - pysähtyi, puhui itekseen, katseli ympärille ja käveli taas vähäsen. Kun mentiin kysymään tarviiko se apua ja mitä oikein tapahtui.. - Niin tämä vain että ei tässä mitään apua tarvita kaikki on aivan hyvin ja kertoi kaatuneensa. Ohjattiin se sitten sairaalaan, kerta siinä edessäkin satuttiin seisomaan . Hieman ihmetytti kun ei se ollenkaan vaikuttanut siltä että tässä tarviis mihinkään sairaalaan mennä, mutta ei vastustanut kun hänet sinne kuitenkin vietiin. 
Huh huh. Ei tapahdu joka päivä suomessa.


Ja sitä vain että arvatkaa kuka menee ensi perjantaina Luan Santanan konserttiin ! 


- Emma
 

DOIS meses

Näin se elämä täällä rullailee eteenpäin.. harvoinpa se taaksepäin menee, vaikka joskus niin toivoisin. Tänään tuli sitten kaksi kuukautta täyteen siitä kun helsinki-vantaan lentokentällä viimeisen kerran käveleskelin Suomen kamaralla. 
Hullua miten aika noin vain voi vierähtää. Vastahan sitä tultiin. Ja enään jäljellä yhdeksän kuukautta. Miten lyhyeksi tämä vuosi lopulta jääkään. - Vaikka välillä on niitä päiviä jolloin tuntuu että mieluiten lähtisi seuraavalla lennolla kotiin,. mutta kuitenkaan en tähän mennessä vaihtaisi päivääkään pois..

2 kuukautta ! Ja elossa ollaan edelleen.

Beijos, Emma

Maanantai

Here I am again : ) siis kotona. .. hiukan raskaan viikonlopun jälkeen. Tänään en mennyt kouluun ( Haha ) koska pääsin eilen kotiin vasta keskiyöllä eikä edellisenä yönä tullut nukuttua ollenkaan niin hieman väsytti. 
Perjantaina lähdin linja-autolla siis Antonio Pradoon sinne orientaatioon joka kestäis lauantain ja sunnuntain. Heti ensimmäisenä perillä huomasin että ei ole mitään parempaa kuin tajuta miten paljon enemmän nyt osasinkaan puhua portugalia kuin silloin kun viimeksi olin samassa paikassa. En enään puhunut juuri ollenkaan englantia minun yhteyshenkilönkään kanssa vaan kaikki vaan portugaliksi. Tässä vaiheessa huomasi muutenkin yllättävän selvästi eron siinä ketkä on lähestulkoon pelkästään turvautuneet englantiin nämä kaksi kuukautta- , niin ei ne sitten paljon portugalia puhuneetkaan. Itsellähän ei ole ollut paljon valinna varaa... Mutta hyvä vaan.. ei tarvii enään kulkea joka paikassa sanakirja kädessä. Oli oikeastaan helpompi jutella muiden vaihtareidenkin kanssa portugaliksi .. kun englanti hieman hakusessa. '' In my cidade we don't have muitas pessoas quem fala ingles.. But it is good, porque eu nao came to brasil to speak ingles.. '' HAhahHa. Mutta kaikki siellä suurinpiirtein kuitenkin ymmärsi kaikkia - koska kaikilla muillakin oli sama tilanne. Orientaation '' opetus '' oli siis kuitenkin englanniksi.  
Lauantaina palasin sitten takaisin kotiin niiden kaverin synttäreiden takia. Joskus yhdeksän aikaan sinne mentiin ja kotona oltiin puoli kuudelta aamulla. Juoksin sisälle vaihtamaan vaatteet - taksiin - linja-autoon ja uudelleen antonio pradoon. Sunnuntai meni sitten niin koomassa ettei mitään järkeä. I was like a living death .. miten se ikinä suomeksi sanottaiskaan. Päätä särki tajuttomasti kun ei ollut tullut nukuttua.

 

Mutta takaisin lauantaihin. Ne synttärit oli siis ne paljon puhutut 15-vuotis synttärit, mikä on jostain syystä täällä tajuttoman suuri juttu. Siis ihan tosi.. aloin jo miettimään että onko tässä mitään järkeä - koska ne oli oikeasti niinku jotku sairaan isot häät - ilman sulhasta. En kyllä suomessa edes ole ollut yhtä isoissa häissä, mitä nuo synttärit oli. Hulluna kaikki seinät täynnä kuvia synttärisankarista, TYYNYJÄ joissa kuvia siitä, oli kaksi sellaista isoa valkokannasta jossa pyöri kuvia synttärisankarista, ja kun hän sitten lopulta saapui sinne ( kaikkien vieiraiden jälkeen luonnollisesti ) - valkoisessa kokopitkässä laahusmekossaan - niin siellä näytettiin videokuvaa sen saapumisesta , ja kaikeasta mitä se teki niin otettiin koko ajan videota, joka heijastui sinne valkokankaalle että koko juhlaväki varmasti näki. Siellä oli joku pitopalvelu ja hulluna sellasia tarjoilijatyyppejä jotka koko ajan kierteli siellä täyttäen ihmisten toiveita.. Ei kai siinä jos tykkää. Onhan se ihan järkevä kohde sijoittaa kolmen kuukauden normipalkan verran rahaa synttäreihin.  


Yllä tuo video - joka ei muuten mitenkään liity tähän aiheeseen - on vain niin suloinen <3 : ) 
Sunnuntaina muuten silloin kun palattiin autolla yöllä kotiin niin piti tehdä äkkijarrutus kun tien yli käveli joku elukka millaista en ole kyllä ikinä nähnyt.. hyvä jos valokuvissa  : D niinku joku vaalenpunainen pieni sianpoikanen pitkän kärsän kanssa .. nimeä sille en muista : D Tämä minun kirjotusten laatu on muuten kyllä vähentynyt kun suomen kieli takkuaa eikä tästä oikein mitään tahdo tulla mutta.. : )


Beijos, Emma

Yhdeksänkymmentäyhdeksän.

.. Mulla on yksi kaveri, joka oli jostain netistä videolta opetellut sanomaan yhdeksänkymmentäyhdeksän. : D - Se on muuten melko vaikea jos enemmän miettii.. - ja se ( kaveri siis ) on muutenkin tosi innokas oppimaan suomea, että voi sitten puhua sitä kun tulee minun luokse suomeen käymään. : ) 
Jotain mitä kuulen täällä varmasti joka päivä on '' minä rakastan sinua '' .., sen verran monelle olen sen opettanut. 
Kun minulle esitetään kysymys kuinka kauan olen täällä ja milloin siis lähden takaisin - ja vastaan että kesäkuussa.. niin välittömästi seuraa kysymys : ensi vuonna ? .. Luultavasti..

Lauantaina olis sitten ne kaverin 15-vuotis synttärit.. Ja samalle viikonlopulle päätti ilmestyä jostain Afs:n orientaatio Antonio Pradossa. Että sellasta...
Pitkän pohtimisen, eri vaihtoehtojen ja pienoisen riitelyn jälkeen ( paino samalla pienoisen.. -__- ) sovittiin silleen että menen A. Pradoon jo perjantaina, ja nukun yön minun yhteyshenkilön luona. Lauantaina sitten olen siellä muiden vaihtareiden kanssa sen päivän ja joskus viiden aikaan lähden bussilla takaisin Vacariaan, ja pääsen kotiin ehkä seitsemältä, otan taksin ja menen sillä kaverin luokse jossa sitten laittaudutaan valmiiksi ja lähdetään sinne juhliin, jotka alkaa suurin piirtein yhdeksältä. Seuraavana päivänä viiden aikaan aamulla otan taas taksin linja-autolle ja menen uudestaan Antonio Pradoon, jossa vedetään loppuun se orientaatio - ja kun mae ja pai palaa reissusta ne samalla koukkaa minut sieltä mukaan. Huuh. Ei sen monimutkaisempaa. Ei siinä mitään ongelmaa muuten. Mutta onneksi osaan varmasti ostaa lipun oikeaan bussiin ja vielä löytää se samainen linja-auto.. ja onneksi taksillakin olen niin hyvä ajamaan että varmastikkaan en eksy mihinkään mihin ei pitäisi. 
Mutta mitäs me pienistä. 
Mae ja pai siis lähti reissuun loppuviikoksi kahdestaan tuonne etelän lämpöhön, joten me ollaan sitten kolmestaan nyt kotona sunnuntaihin asti. 
Vaikka ilmausta edelleen niin kovin kartan niin piiikku hiljaa alkaa se ihanainen kulttuurishokki painaa päälle.. 

Laitan nyt sitten vihdoin ja viimein samalla hieman kuvia meidän talosta.. 

pihaa ja naapurustoa

minun huone

Että sellasta. Kirjottelen sitten viikonlopun jälkeen ! Jos selviän Antonio Pradoon ja sieltä takaisin !
Beijos, Emma

Tertúlia

Tais taas viikko vierähtää kirjottamatta.. Mitään erityisen ihmeellistä ei ole tapahtunut. Vaikka joka päivä kyllä jotain uutta näen tai koen edelleen. Tämä vaihtarin elämä on yhtä vuoristorataa. Näihin blogeihin siitä harvemmin kirjotetaan mutta ei se elämä täällä niin helppoa ja ihmeellistä ole kuin yleensä annetaan ymmärtää. Ei siinä mitään. Sanonpa vain että ei ole mitään ruusuilla tanssimista. 

No asiaan, ettei mene liian vakavaksi. Maanantaina koulusta tullessa ovella odotti paketti suomeasta. Ja kyllä sitä oli kaivattukin. Iltapäivän sitten meni käännellessä kolme historian monistetta sanakirjan kanssa sanasta sanaan, kun ei google-kääntäjästä oikein tässä tapauksessa ollut mitään apua. Tiistain koittaessa istuin sitten luokassa historian koe edessä ja noh.. osasinhan mie nimen, luokan ja päivämäärän kirjottaa.. Mutta no problems.
Keskiviikkona kun menin taas syömään sen minun yhteyshenkilön perheen kanssa kävi ilmi että en edelleenkään ole kirjoilla koulussa vaikka niin luulin.. vaan rehtori oli soittanu tälle minun yheyshenkilölle ja edelleen vaati niitä dokumentteja koulusta suomessa ja tietoja. Mitä varten mie suomessa silloin täytin niitä koulupapereita koko rahan edestä jos ei niitä nytten missään näy eikä kuulu - sitä olen tässä miettinyt. Yht. henkilön perheellekkin tarjosin salmiakkia, ja  ensimmäistä kertaa täällä olon aikana tapahtui se ihme että joku tykkäsi siitä. 
Torstai aamuna mikään ei olisi ollut ihanampaa kuin jäädä nukkumaan.

Perjantaina lähdettiin tertúliaan kuuntelmaan ja tanssimaan gaúcha musiikkia, joka on täällä Rio Grande do Sulissa perinteistä. Monilla oli myös päällä perinne vaatteet . . vai miksi niitä ikinä kutustaankaan.. Nyt on nimittäin joku Rio Grande do Sulin viikko.. tai joku. : ) Onneksi joku on taas perillä näistä asioista. 
Mutta siis ihmiset pukeutuu niihin vaatteisiin ja käy tanssimassa tertúliassa, juo chimarraoa ja menee rodeoon . Se paikka oli pejantaina täynnä ihmisiä.. Varmaan koko Vacaria oli siellä. Jos jonnekki halusi liikkua niin raa'asti vain kyynerpää taktiikalla eteenpäin.  Lauantaina mentiin uudestaan ja kotiin päästiin joskus puoli neljän aikaan.. Ja tänään herättiinkin sitten vasta neljältä. 
- Emma

Vain päivä Brasiliaa..

Aamulla oli herätys sitten kuudelta ja neljän tunnin yöunilla ja kymmenen minuutin varoitusajalla piti olla ylhäällä ja lähdössä farmille kaupungin ulkopuolelle. Eli siis minun äidin siskon puolison vanhempien talolle. Möngin ihan unenpöpperössä linja-autoon joka odotti siinä pihalla, - sen verran kuitenkin olin hereillä että huomasin että olipa kyllä hyvä kuntoinen bussi : D Siihen sitten kerättiin kaikki halukkaat kylältä mukaan ja ajettiin kävelyvauhtia kuoppaisilla ja mutkikkailla teillä jokunen tovi. Perille päästyä purkauduttiin kaikki bussista ulos ja se jäi sinne seisomaan eikä palannut välillä siis takaisin. Olisko ne muut sitten ollut jotain työntekijöitä tai muita vastaavia, koska kaikki jäätiin samaan paikkaan. Aamukahvit juotiin peltipurkeista ja maito käytiin lypsämässsä suoraan lehmästä. Koko aamupäivän sitten kuitenkin satoi vettä (yllättäen), että ei voitu oikein mitään tehdä.. Mutta lounaan jälkeen sää vihdoin vähän selkeni. Ja päästiin hakemaan hevoset että lähdetään ratsastamaan - minkä takia oikeastaan sinne farmille mentiinkiin - .. Siis juttuhan on nyt niin, että mie en ole ikinä ratsastanut yksin, kaksin tai edes taluttanut hevosta.. Aluksi oli siis tarkoitus että mie ratsastan yhdessä Letícian kanssa.. koska mitä mie nyt hevosista tajuan. Mutta se tädin mies oli sitä mieltä että kyllähän mie nyt yksin pystyn. Kyllähän mie joo. Eihän se ole kuin ratsastaa. Heh heh..

Noh.. pääsin hevosen selkään sentään ilman sen kummempaa ja huui kun se oli iso : D Ja sitä tunnetta ei voi kuvailla kun tajuisin että sain sen hevosen liikkeelle ja se totteli minua. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä se tosin päätti että nyt mennään liian hiljaa ja lähti juoksemaan tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mutta kyydissä pysyin. 

Oli oikeasti niin upeaa se tunne kun ratsastaa (ihan itse) hevosella ja ympärillä kohoaa rehottavat äkkijyrkät rinteet ja jossain jyrisee koski - ja sie tajuat että täällä mie olen.

Illemmalla vielä kiipesin sinne rinteille katsomaan kun aurinko laski pikkuhiljaa ja tuli pimeää. 

Beijos, 

Emma

Campeonato ja lehmänkauppaa

Hei ihmiset !

Tämä bloggaus tahtoo mulla välillä unohtua, koska on aina muka niin kiire. 

Viime viikonlopusta lähinnä ajattelin nyt kertoa,

Lauantaina oli minun futsal-joukkueen peli. Finaali. Ja siinä ratkaistiin näiden lähikaupunkien mestari. Ite en saanut pelata, koska en vielä ole virallisesti kirjoilla joukkueessa – enkä tiedä josko se joskus tapahtuis. Mutta olin joukkueen mukana kuitenkin kaikessa. Nämä on ottanut minut tosi hyvin mukaan porukkaan ja tykkään kaikista tosi paljon. Kuten jo aikasemmin kerroin, joukkueen ikäjakauma on laaja. Vanhin pelaaja on sen 34, mutta suurin osa on about 21-25. Vaikka joukkueen vanhimman ja nuorimman pelaajan välillä on parikymmentä vuotta – ei porukka ole yhtään jakaantunut vaan kaikki on yhtä tiimiä, eikä nuorempaa katota kieroon. Oikeasti aivan huippuporukkaa. Valmentajia on kolme, plus sitten yks vanhempi mies joka on sellanen yleisduunari muutenkin tuolla hallilla. : )

miesten finaali

No lauantaihin nyt kuitenkin takaisin. Ensimmäisenä ovella sisälle mennessä vastassa oli aseistettu joukko poliiseja tutkimassa laukut ja läpivalaisemassa sinut. Brasilia.

Ennen peliä vielä pukuhuoneessa valmentajan puheiden sun muiden jälkeen koko porukka käsikädessä vetäisi Isä meidän- rukouksen. Huh, se kuulu varmaan kaupungin toiselle puolelle asti. Sitten mentiin sinne riviin kentälle laulamaan Brasilian kansallislaulu. Oli kyllä hieno tunne seisoa siellä yleisön edessä, ja kuunnella koko porukan laulua. Pelin kuitenkin katsoin ( yhdessä muiden pelaajien kanssa ketkä ei syystä tai toisesta pelannut ) katsomosta. Yleisö kannusti niinku jossain isoissakin kisoissa. Ja mestaruushan sieltä tuli olisko ollu 7-1 voitolla. Nuo numerot vaikuttaa siltä että ne toiset olis ollu ihan huonoja, mutta ei.. meidän joukkue on vaan niin hyvä. : )

churrasco

Ja kyllä ne sen voiton ansaitsi. Naisten finaalin jälkeen oli vielä miesten finaali perään, ja siinäkin pelasi vacarian joukkue. Ja voitti myös.

Sunnuntaina hengailtiin ja syötiin yhdessä joukkueen kanssa. Ja yksi joukkueen niistä vanhimmista pelaajista tahtoi antaa eilen voittamansa mitalin minulle. Olinko vähän otettu. Se pokaali muuten jonka joukkue sai oli ainakin kunnon kokonen : D minua varmaan rintaan.  Tuolla söin ensimmäisen kerran churrascoa – eli lihaa sellasessa vartaassa. Ja oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki on kehuneetkin. Illemmalla sitten menin vielä valmentajien ja muutaman pelaajan kanssa katsomaan Gremion peliä jonnekkin kahvilaan.

oikealla kaksi minun valmentajista

Maanantaina vielä tapahtui jotain kertomisen arvoista. Yksi minun luokkakaveri, joka pelaa siinä miesten futsal- joukkueessa – niin eikö vain tämäkin tahtonut antaa oman mitalin minulle muistoksi. Eli mulla on nyt kaksi mestaruus- mitalia, ilman että pelasin minuttiakaan.

Tällä hetkellä olen Letícian kanssa São Joaquimissa, yllätys yllätys äidin siskon luona. Koulusta on siis nyt lomaa jostain tuntemattomasta syystä. Eilen ainakin itsenäisyyspäivän takia, mutta lopuista en tiedä. Ollaan täällä tämä loppuviikko eli viisi päivää. Haha eilen muuten telvisiosta tuli jotain mihin en ole ennen törmännyt. Lehmiä myytiin suorassa lähetyksessä. Ihmiset soitteli sinne ja korotti koko ajan sillä hetkellä myynnissä olevan lehmän hintaa ja joku tyyppi selosti sitä kui jalkapallo-ottelua konsanaan.

Beijos, 

Emma

 

Pikku kalle meni kauppaan...

Tällä viikolla olen koulussa kertoillut vitsejä ruotsalaisista. Suomeksi siis. Ja vitsin loputtua jokainen nauraa sille enemmän kun suomessa kukaan.. Aina kesken tunnin joku haluaa taas kuulla uuden vitsin ja kun en enään uusia keksi niin pölisen vaan suomeksi jotain turhan päivästä ja kunhan päätän lopettaa niin sanon Hah Hah. Ja koko luokka repeää.. : D 

 Chimarrao.. Teen tapaista juotavaa, jota oikeasti juodaan joka paikassa ja kokoajan ! Koulussa, töissä, kaupungilla.. kaikkialla. Ainakin nyt kun on kylmä. Luulen että jos tykkää vihreästä teestä niin rakastuis chimarraoon.. Mutta omasta mielestä tuo on kyllä aika hirveää. : DD 

Alla Luan Santana.. Tykkään : )) 
Ja erikoista silleen että vois kuvitella että tuo nyt on tuollanen teinityttöjen idoli.. mutta ei, sitä kuuntelee täällä aikuiset ja nuoret ja lapset. Yksikin päivä tässä katottiin koko perheellä Luan Santanan musiikkivideota Rio de Janeirosta, isäkin tykkää siitä : D

 

Kuvassa pizza,.. Tuo valkoinen osa on valkosuklaa-mansikka. Ja söin myös yksi päivä suklaa-banaani pizzaa.. Miksei näitä ole suomessa ?                                              Ei mulla ole nyt hirveästi juttuja kerrottavana, mutta yritän tässä joku päivä saada tehtyä postauksen koulusta ja vacariasta.. sitten joku päivä.. haha : )) 

Myrsky.

(Kirjoitin tämän jo maanantaina, mutta netti päätti lopettaa toimimasta niin saan postattua vasta nyt.. Huomatkaa muuten, miten hyvä olen keksimään otsikoita.  ) 

Tänään tuli sitten tasan kuukausi täyteen siitä kun hyvästelin suomen helsinki-vantaan lentokentällä. Aika on mennyt niin nopeasti ! En voi uskoa että olen ollut täällä jo neljä viikkoa ! Enään kymmenen kuukautta jäljellä.. - se on lyhyt aika.

Edellinen viikko vierähti nopeasti.. ; 

Maanantaina opettelin puhumaan. Siis sanomaan R. Koska ainakaan täällä sitä ei pärisytetä tai korosteta vaan sanotaan jotenkin kummallisen epämääräisesti.. Tai ainakin niin vaikeasti että mie en osaa.

Tiistaina oli kylmä.

Keskiviikkona menin päivälliselle ( vai lounaalle.. mutta sille kuitenkin mikä syödään kello 12 ) minun yhteyhenkilö perheen luokse, jossa syön sen päivällisen ( tai lounaan ) joka keskiviikko.. - Mulla on siis tavallaan kaksi yhteyhenkilöä, toinen ( se virallinen ) asuu Antonio Pradossa, ja yhdesti olen sen tavannut, eli siis silloin kun kävin siellä.. ja koska se asuu siellä kaukana, ja on ehkä vaikeampi puhua sen kanssa ongelmista välimatkan takia ( vaikka se kyllä aina meilailee ja kysyy miten menee .. ) niin mulla on täällä vacariassa yksi minun ikäinen tyttö - joka oli italiassa vaihtarina - ja sen perhe, kenelle sitten kerron kun siskon kanssa olen riidellyt tai jotain muuta yhtä vakavaa. Ja tämä minun yhteyhenkilö, täällä oleva siis, nimeltään Luíza, pitää mulle myös keskiviikkoisin portugalin tunteja. Tänä keskiviikkona tosin ei pidetty sitä koska Luízan piti opiskella kokesiin ( joita sen koulussa on muuten paljon.. ) joten pelasin sitten sen pikkuveljen ( 14-vuotta ) kanssa pingistä ja opin ainakin kaksi verbiä.. voittaa ja hävitä. : D

Torstaina ei ollut niin mitään ihmeellistä. Paitsi käytiin postissa lähettämässä yksi minun kirje suomeen, ja vähän hymyillytti kun se tyyppi siellä lätki sen koko kuoren täyteen postimerkkejä ja leimoja. Noh, ainakin pitäis mennä perille.

Illalla käväistiin yhden tutun seitsemäntoistavuotis synttäreillä. Ihan pienillä kakkukahveilla kuitenkin, ei niinkuin viimeksi niillä kaksvuotis synttäreillä. Siellä oli sellanen kymmenvuotias poika kenen kanssa siinä jotain juttelin, ja se esitti tähän mennessä kysymyksen, joka ehdottomasti sijoittuu heti täällä esitettyjen kysymysten kärkeen... '' Tulitko Brasiliaan lentokoneella vai linja-autolla ? ''

Perjantaina tein koulussa biologian kokeen. Sen verran ymmärsin että olen opiskellut samat asiat joskus aikaisemminkin. Aah onneksi kaikki kokeet täällä on jotain monivalintatehtäviä niin summamutikassa sitten vaan lätkin vastauksia ja piirtelin kukkia ja sydämiä koko koelapun täyteen. Ei minun sitä koetta olis kuitenkaan ollut pakko tehdä, mutta tylsää istua vaan kaks tuntia tekemättä mitään.

Liikunnan tunnilla koulussa pelattiin taas jalkapalloa, ja päätin koittaa kumpi on kovempi minä vai asfaltti.. noh, nyt ainakin siitä on muistuttamassa polvessa entisen jo ruvelle ehtineen tilalla uusi haava, ja kämmenet verillä istuin matikan tunnin.

Illalla oli futis.. ja tehtiin hulluna askelkyykkyjä ja muuta mukavaa ja edelleen siitä hyvästä jalat ihan jumissa..

Lauantaina ei ihmeempää.. käytiin ostamassa mulle korkokengät. Paino kohdassa korko..

Sunnuntaina sitä samaa..

Tänään on ollut niin järkyttävä ukkonen ja sade että ei mitään järkeä. Oltiin Letícian kanssa yksin kotona kun oli se kamalin myräkkä. Sade meni valehtelematta vaakasuorassa ja tuuli ulvo niin kovaa että melkein jo hain korvatulpat.. Ukkonen jyrisi ja katto tärisi, ulkona salamoi ja valot välkky sisällä. Ei siinä vielä mitään mutta kaiken päälle sato pikkukiven kokosia rakeita. Ja ne paiskautu täysiä vasten taloja ja ikkunoita.. Meidän keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoitten karmien läpi pursus vettä sisälle ja rakeet löi niin kovaa että molemmat Letícian kanssa odotettiin vain koska ikkunat räsähtää rikki. Kolmeen ikkunaan tuli kuitenkin pelkästään halkeamat, kodinhoitohuoneen ikkunassa 40 senttiä..

Maen piti jäädä töihin ylimääräistä kun koko sairaala oli kaaoksessa kun käytävät tulvi vettä. Pain työkaverin talossa pari ikkunaa oli pasahtanut ja rakeet sataneet sisälle.. Lauran koululla oli kaks järkyttävän paksua puuta kaatunut autojen päälle..

Ei siinä. Pikku sadekuuro se vain..

- Emma

Jaguaruna

Tällä kertaa viikonloppuna suunnattiin kohti Jaguarunaa, rannikkoa.. Kaupunki lähellä Floripaa. Äitin sisko asuu siellä. Niitä tuntuu olevan joka puolella enemmän kuin tarpeeksi. : D

Matka sinne kesti ehkä jonkun 4-5 tuntia, matka sinne kulki sellasen vuoriston yli, ja voitte vain kuvitella miten ihanaa se autossa istuminen oli kun tie oli kivikkoinen ja möykkynen ja koko auto tärisi joka suuntaan ja välillä kuullosti siltä että vähintäänkin puolet auton pohjasta tippu tielle. Mutta ei se mitään. Sieltä kun päästiin niin ei ole ikinä ollut yhtä ihana päästä asfalttitielle.. Kun oltiin siellä vuoren huipulla ja katoin alas niin tuntu että koko maailma on alapuolella. Tie loppu seinään ja sitä seurasi äkkijyrkkä pudous. Tuuli niin paljon että pelotti melkein että lennän sieltä alas, ja sade meni varmaan vaakasuorassa. Tiet kiemurteli siellä alapuolella ja autot ja talot näytti niin pieniltä ja mitättömiltä. Sitten kun lähdettiin ajamaan alas ja yhtäkkiä ne vuoret on sinun yläpuolella niin massiivisina niin se oli hurja tunne ajatella että äsken mie kattelin tuolta huipulta kaikkia postimerkin kokosia taloja ja autoja, ja nyt joku toinen kattelee minua sieltä samalla tavalla. ...

Perillä tapain sitten lisää sukua, tädin, serkkuja ja mummin. : ) Ihania kaikki : ) Yö nukuttiin mummin luona. Ja yöllä tuuli ihan hirveästi ! Ja sisällä veti lievästi sanottuna jonkin verran. Ikkunan ja laudan välissä oli monta senttiä väliä ja tuuli humisi huoneessa mutta mikäs siinä nukkuessa. : D

Lauantai aamuna käytiin katsomassa rantaa.. Ja tuuli taas tosi kovaa ja kylmästi. Aallot oli hienoja ja kesällä mennään sinne uudestaan ihan uimaankin. Silloin siellä 40 astetta. : ))

Iltapäivällä mentiin sitten loppupäiväksi jonkun tutun 2-vuotis synttäreille. Ja enpä ole ikinä ollut sellasilla 2-vuotis synttäreillä. Oli varmaan isommat kuin joittenkin häät suomessa. Siis ei mitkään kotona järjestetyt kakkukahvit lähipiirille , vaan joku vuokrattu paikka ja varmaan yli 50 ihmistä. KAKSI VUOTIAAN synttäreillä.. Kolme pomppulinnaa oli pihalla ja ilmapallojakin enemmän kuin tarpeeksi. Huh huh. No tulipahan ainakin nähtyä. : D Brasiliassa 15-vuotis synttärit on se iso juttu. Vielä en ole sellasilla synttäreillä ollut, nähnyt pelkästään kuvia. Mutta ensi kuussa sitten mennään. : )) Vaikka en kyllä edes tunne sitä tyttöä.. mutta sinne taidetaan kutsua tutut ja tutun tutut ja ...

En tajua että olen ollut Brasiliassa jo 24 päivää !! kohta kuukauden !!

Tietyt rutiinit on tähän mennessä alkanut muodostua ja elämä tästä pikkuhiljaa toivottavasti alkaa siirtymään enemmän tänne. Koulusta olen myös enemmän yrittänyt alkaa etsimään omia kavereita, ja omaa kaveriporukkaa - siskon kavereiden sijaan. Ne on toosi huipputyyppejä, ja tahdon toki olla niidenkin kavereita. Mutta omatkaan kaverit ei olis pahitteeksi. Vielä en ole saanut kaupungilla tai muuallakaan yksin liikkua mutta ehkä sekin tästä pikkuhiljaa.

Tänään on ollut freezingg could. Huuhhh.. Nukun kolmella täkillä, eikä siinä ole yhtään liikaa... Aamulla on niin vastenmielistä nousta sängystä koska on niin kylymä että hengitys huurtuu..

- Emma