Hellouu suomi

Taisi taas tuo kirjoittelu unohtua. Noh. Luan Santanan konserttiin siis mentiin silloin pari viikkoa takaperin perjantaina. Koulun jälkeen lähdettiin suoraan linja-autolla kohti Passo fundoa, ja mentiin kaverin tuttujen luokse - jossa myös se viikonloppu yövyttiin.

Konsertti paikalle saavuttiin pari kolme tuntia ennen konsertin alkua. Ja siis minunhan oli ihan pakko saada ostaa sieltä hallin ulkopuolelta sellainen vilkkuva valokeppi, kymmenen realia siitä menin maksamaan - kun sisältä kuulema sai vain viidellätoista realilla. Ihan tyytyväisenä sitten menin sisälle ja istuttiin odottamaan että konsertti alkaisi - kun kiertelevät kauppiaat niitä samaisia valokeppejä tulee kauppaamaan viidellä realilla. heh heh.  No joo. Konsertti oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja tosi paljon tykkäsin. : ) Kotiin palattiin sitten sunnuntaina, ja pamahti viikon kotiaresti samantien - mutta kaipa se oli ihan syystäkin. Tai kukapa sitä tietää.. Yllättävän paljon asioita kerkesi tekemään sen viikon aikana kun joutui tekemistä keksimään ihan vain kotona. Aloitettiin kuntoilukin siskon kanssa ja joka päivä mentiin lenkille, että päästiin vähän tuulettumaan - pitää näitä vaihtarikiloja alkaa karistelemaan jollakin tapaa. Viikonloppuna tekaisin yhden historian kotitehtävän, esitelmän jostain omasta mielestä suuresta Brasilialaisesta - tai mie olisin saanut vaihtoehtoisesti tehdä myös jostain suomalaisesta mutta ei tullut ihan heti ketään niin hienoa mieleen että päätin vaan yksinkertaisesti tehdä esitelmän Peléstä.. ja noh. Vaikeuksien kautta voittoon.. Sanonpa vain, että ei ole mitään lasten leikkiä tehdä jotain esitelmää vieraalla kielellä. 
Vieraasta kielestä puheenollen, olen kehittellyt tässä pikkuhiljaa sellaista omaa kieltä - tai siis tämän portugalin kanssa tulee harva se päivä hauskoja  - tai ei aina niinkään hauskoja - virheitä... Esimerkiksi yksi päivä tässä sanoin siskolle että minä voin tänään '' varrumar '' eli yhdistin lahjakkaasti kaksi sanaa - '' arrumar '' eli siivota ja ''varrer'' eli lakaista  - mutta mikä on tässä nyt ongelma kun kaikki ymmärsi mitä sanoin - hahahah : D 
Ja kysyin eräs päivä maelta että onko tämä lakana Susan ? - kun tarkotus oli kysyä onko tämä lakana likainen.. mutta tudo bem. Onhan se hyvä että tässäkin talossa on joku jonka jutuille - tai puheelle - saa aina nauraa kun tämä aukaisee suunsa. HAha : D
Huomenna minun yhteyshenkilö, pari vaihtaria mukanaan, tulee tänne vierailulle - onhan se jo aikakin, niin monesti olen siellä A. Pradossa ravannut. Päivällistetään yhdessä, ja sen jälkeen esitten näille tämän meidän suuren suuren kaupungin ihmeitä . : ) 
Mutta nyt on aika mennä jo nukkumaan joten 'te mais. 


Beijos, Emma

Normipäivä..

Aamulla herään kuuden aikaan jonkun tajuttoman hirveän kuuloisen linnun rääkyessä minun ikkunan alla. Ja joka aamu se toistaa saman konsertin. Suurinpiirtein seitsemältä kyllästyn siihen lintuun ja nousen ylös. Seitsemän kolmekymmentä lähdetään siskon kanssa kävelemään kouluun. Portaiden puolivälissä edellinen huomaa että jotain puuttuu ja palaa hakemaan. Koulumatkaan kuuluu viitisen minuuttia, plus viisi minuuttia menee juorutessa jonkun puolitutun kanssa bussipysäkillä. Koulun kello soi n. 7.45 ja oppilaat alkaa valua luokkiin siitä kymmenen minuutin päästä. Ensimmäinen oppitunti sujuu jotenkuten rauhassa valtaosan porukasta vielä nukkuessa. Toisella oppitunnilla oppilaat alkaa heräilemään ja tuon tuostakin jokin keskeyttää opetuksen. Tai siis opettajan yksinpuhelun, jonka peittää tasaisen epämääräinen meteli. Kolmannella oppitunnilla opettajan taas vaihtuessa joku karkaa luokasta. Opettaja yrittää kahdenkymmenen minuutin ajan leikisti opettaa ja saada luokkaan järjestystä, mutta lopulta kyllästyy ja istuu lähimmälle vapaalle pulpetille ja alkaa jutella oppilaiden kanssa viikonlopusta ja yhdessä kuunnellaan musiikkia opettajan kännykästä. Lopulta kello soi ja kaikki oppillaat ryntäävät luokista viidentoista minuutin välitunnille. Jos sinä päivänä sattuu olemaan jotain syötävää tarjolla syntyy kellon soidessa juoksukilpailu jonoon ruokalaan. 

 Ne jotka eivät vaivaudu juoksemaan ostavat jotain syötävää kanttiinista. Kellon taas soidessa kukaan ei tee elettäkään lähteäkseen takaisin luokkiin vaan opettajien pitää kädestäpitäen taluttaa jokainen oppilas oikeaan luokkaan. Neljännellä oppitunnilla vain harva vaivautuu aukaisemaan kirjaa oikealta sivulta. Tai edes kaivamaan sitä esille. Luokan takaosassa on joko meneillään jalkapallo peli koepapereista tehdyllä paperipallolla, tai sitten joku on tuonut kouluun kitaran ja kaikki kokoontuvat yhdessä laulamaan. Yksi oppilas lakkaa kynsiä ja toinen kuuntelee musiikkia, kolmas nukkuu, neljäs huutelee ikkunasta ohi kulkevalle kaverille, viides ja kuudes vääntävät kättä, seitsemäs lukee kirjaa, kahdeksas puhuu puhelimessa ja loput juttelevat muuten vain keskenään ja puuhailevat muuta oleellista. Viidennellä tunnilla opettaja lätkäisee eteen monisteellisen tehtäviä, jotka jokaisen pitää tehdä ja palauttaa tunnin päätyttyä. Ehkä viitisen oppilasta tekee tehtävät, ja loput kerääntyvät ympärille kopiontiketjuun. 11.45 Kello lopulta soi  ja päättää sen päivän. Sitten käveleskellään kotiin valmistamaan päivällistä. Päivällisen jälkeen yhden aikaan käydään heittämässä pikkusisko kouluun. Sen jälkeen siivotaan koko talo lattiasta kattoon ennen kuin mae tulee töistä takaisin. Siivouksen jälkeen ollaan vapaita tekemään mitä huvittaa. Normaalisti kirjottelen päiväkirjaa, juttelen Letician kanssa, ja hengailen vain kotona.

weheartit.com

Ehkä käydään kaupugissa ostamassa jotain, tai mennään yhdessä tyttöjen kanssa pyörimään jäätelöbaareihin tai kadulle. Illalla hengaillaan koko perhe vain kotona yhdessä katsoen novellaa tai muuta vastaavaa. Ja kun lopulta pääsen nukkumaan muistan että en taaskaan kirjoittanut blogia. <3

Yksi päivä tässä oltiin Letician kanssa menossa Lauran koululle kun meitä vastaan tuli nainen jolla oli kaula yltäpäältä veressä, ja ohi mentyä käännyin katsomaan niin sillä oli koko takaraivo auki ja veressä. Leticia ei mitään huomannut niin käskin sen kysymään siltä naiselta että onko kaikki ihan ok. Hieman omituisesti se ehkä kieltämättä käyttäytyi. Käveli hieman - pysähtyi, puhui itekseen, katseli ympärille ja käveli taas vähäsen. Kun mentiin kysymään tarviiko se apua ja mitä oikein tapahtui.. - Niin tämä vain että ei tässä mitään apua tarvita kaikki on aivan hyvin ja kertoi kaatuneensa. Ohjattiin se sitten sairaalaan, kerta siinä edessäkin satuttiin seisomaan . Hieman ihmetytti kun ei se ollenkaan vaikuttanut siltä että tässä tarviis mihinkään sairaalaan mennä, mutta ei vastustanut kun hänet sinne kuitenkin vietiin. 
Huh huh. Ei tapahdu joka päivä suomessa.


Ja sitä vain että arvatkaa kuka menee ensi perjantaina Luan Santanan konserttiin ! 


- Emma