Myrsky.

(Kirjoitin tämän jo maanantaina, mutta netti päätti lopettaa toimimasta niin saan postattua vasta nyt.. Huomatkaa muuten, miten hyvä olen keksimään otsikoita.  ) 

Tänään tuli sitten tasan kuukausi täyteen siitä kun hyvästelin suomen helsinki-vantaan lentokentällä. Aika on mennyt niin nopeasti ! En voi uskoa että olen ollut täällä jo neljä viikkoa ! Enään kymmenen kuukautta jäljellä.. - se on lyhyt aika.

Edellinen viikko vierähti nopeasti.. ; 

Maanantaina opettelin puhumaan. Siis sanomaan R. Koska ainakaan täällä sitä ei pärisytetä tai korosteta vaan sanotaan jotenkin kummallisen epämääräisesti.. Tai ainakin niin vaikeasti että mie en osaa.

Tiistaina oli kylmä.

Keskiviikkona menin päivälliselle ( vai lounaalle.. mutta sille kuitenkin mikä syödään kello 12 ) minun yhteyhenkilö perheen luokse, jossa syön sen päivällisen ( tai lounaan ) joka keskiviikko.. - Mulla on siis tavallaan kaksi yhteyhenkilöä, toinen ( se virallinen ) asuu Antonio Pradossa, ja yhdesti olen sen tavannut, eli siis silloin kun kävin siellä.. ja koska se asuu siellä kaukana, ja on ehkä vaikeampi puhua sen kanssa ongelmista välimatkan takia ( vaikka se kyllä aina meilailee ja kysyy miten menee .. ) niin mulla on täällä vacariassa yksi minun ikäinen tyttö - joka oli italiassa vaihtarina - ja sen perhe, kenelle sitten kerron kun siskon kanssa olen riidellyt tai jotain muuta yhtä vakavaa. Ja tämä minun yhteyhenkilö, täällä oleva siis, nimeltään Luíza, pitää mulle myös keskiviikkoisin portugalin tunteja. Tänä keskiviikkona tosin ei pidetty sitä koska Luízan piti opiskella kokesiin ( joita sen koulussa on muuten paljon.. ) joten pelasin sitten sen pikkuveljen ( 14-vuotta ) kanssa pingistä ja opin ainakin kaksi verbiä.. voittaa ja hävitä. : D

Torstaina ei ollut niin mitään ihmeellistä. Paitsi käytiin postissa lähettämässä yksi minun kirje suomeen, ja vähän hymyillytti kun se tyyppi siellä lätki sen koko kuoren täyteen postimerkkejä ja leimoja. Noh, ainakin pitäis mennä perille.

Illalla käväistiin yhden tutun seitsemäntoistavuotis synttäreillä. Ihan pienillä kakkukahveilla kuitenkin, ei niinkuin viimeksi niillä kaksvuotis synttäreillä. Siellä oli sellanen kymmenvuotias poika kenen kanssa siinä jotain juttelin, ja se esitti tähän mennessä kysymyksen, joka ehdottomasti sijoittuu heti täällä esitettyjen kysymysten kärkeen... '' Tulitko Brasiliaan lentokoneella vai linja-autolla ? ''

Perjantaina tein koulussa biologian kokeen. Sen verran ymmärsin että olen opiskellut samat asiat joskus aikaisemminkin. Aah onneksi kaikki kokeet täällä on jotain monivalintatehtäviä niin summamutikassa sitten vaan lätkin vastauksia ja piirtelin kukkia ja sydämiä koko koelapun täyteen. Ei minun sitä koetta olis kuitenkaan ollut pakko tehdä, mutta tylsää istua vaan kaks tuntia tekemättä mitään.

Liikunnan tunnilla koulussa pelattiin taas jalkapalloa, ja päätin koittaa kumpi on kovempi minä vai asfaltti.. noh, nyt ainakin siitä on muistuttamassa polvessa entisen jo ruvelle ehtineen tilalla uusi haava, ja kämmenet verillä istuin matikan tunnin.

Illalla oli futis.. ja tehtiin hulluna askelkyykkyjä ja muuta mukavaa ja edelleen siitä hyvästä jalat ihan jumissa..

Lauantaina ei ihmeempää.. käytiin ostamassa mulle korkokengät. Paino kohdassa korko..

Sunnuntaina sitä samaa..

Tänään on ollut niin järkyttävä ukkonen ja sade että ei mitään järkeä. Oltiin Letícian kanssa yksin kotona kun oli se kamalin myräkkä. Sade meni valehtelematta vaakasuorassa ja tuuli ulvo niin kovaa että melkein jo hain korvatulpat.. Ukkonen jyrisi ja katto tärisi, ulkona salamoi ja valot välkky sisällä. Ei siinä vielä mitään mutta kaiken päälle sato pikkukiven kokosia rakeita. Ja ne paiskautu täysiä vasten taloja ja ikkunoita.. Meidän keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoitten karmien läpi pursus vettä sisälle ja rakeet löi niin kovaa että molemmat Letícian kanssa odotettiin vain koska ikkunat räsähtää rikki. Kolmeen ikkunaan tuli kuitenkin pelkästään halkeamat, kodinhoitohuoneen ikkunassa 40 senttiä..

Maen piti jäädä töihin ylimääräistä kun koko sairaala oli kaaoksessa kun käytävät tulvi vettä. Pain työkaverin talossa pari ikkunaa oli pasahtanut ja rakeet sataneet sisälle.. Lauran koululla oli kaks järkyttävän paksua puuta kaatunut autojen päälle..

Ei siinä. Pikku sadekuuro se vain..

- Emma

Jaguaruna

Tällä kertaa viikonloppuna suunnattiin kohti Jaguarunaa, rannikkoa.. Kaupunki lähellä Floripaa. Äitin sisko asuu siellä. Niitä tuntuu olevan joka puolella enemmän kuin tarpeeksi. : D

Matka sinne kesti ehkä jonkun 4-5 tuntia, matka sinne kulki sellasen vuoriston yli, ja voitte vain kuvitella miten ihanaa se autossa istuminen oli kun tie oli kivikkoinen ja möykkynen ja koko auto tärisi joka suuntaan ja välillä kuullosti siltä että vähintäänkin puolet auton pohjasta tippu tielle. Mutta ei se mitään. Sieltä kun päästiin niin ei ole ikinä ollut yhtä ihana päästä asfalttitielle.. Kun oltiin siellä vuoren huipulla ja katoin alas niin tuntu että koko maailma on alapuolella. Tie loppu seinään ja sitä seurasi äkkijyrkkä pudous. Tuuli niin paljon että pelotti melkein että lennän sieltä alas, ja sade meni varmaan vaakasuorassa. Tiet kiemurteli siellä alapuolella ja autot ja talot näytti niin pieniltä ja mitättömiltä. Sitten kun lähdettiin ajamaan alas ja yhtäkkiä ne vuoret on sinun yläpuolella niin massiivisina niin se oli hurja tunne ajatella että äsken mie kattelin tuolta huipulta kaikkia postimerkin kokosia taloja ja autoja, ja nyt joku toinen kattelee minua sieltä samalla tavalla. ...

Perillä tapain sitten lisää sukua, tädin, serkkuja ja mummin. : ) Ihania kaikki : ) Yö nukuttiin mummin luona. Ja yöllä tuuli ihan hirveästi ! Ja sisällä veti lievästi sanottuna jonkin verran. Ikkunan ja laudan välissä oli monta senttiä väliä ja tuuli humisi huoneessa mutta mikäs siinä nukkuessa. : D

Lauantai aamuna käytiin katsomassa rantaa.. Ja tuuli taas tosi kovaa ja kylmästi. Aallot oli hienoja ja kesällä mennään sinne uudestaan ihan uimaankin. Silloin siellä 40 astetta. : ))

Iltapäivällä mentiin sitten loppupäiväksi jonkun tutun 2-vuotis synttäreille. Ja enpä ole ikinä ollut sellasilla 2-vuotis synttäreillä. Oli varmaan isommat kuin joittenkin häät suomessa. Siis ei mitkään kotona järjestetyt kakkukahvit lähipiirille , vaan joku vuokrattu paikka ja varmaan yli 50 ihmistä. KAKSI VUOTIAAN synttäreillä.. Kolme pomppulinnaa oli pihalla ja ilmapallojakin enemmän kuin tarpeeksi. Huh huh. No tulipahan ainakin nähtyä. : D Brasiliassa 15-vuotis synttärit on se iso juttu. Vielä en ole sellasilla synttäreillä ollut, nähnyt pelkästään kuvia. Mutta ensi kuussa sitten mennään. : )) Vaikka en kyllä edes tunne sitä tyttöä.. mutta sinne taidetaan kutsua tutut ja tutun tutut ja ...

En tajua että olen ollut Brasiliassa jo 24 päivää !! kohta kuukauden !!

Tietyt rutiinit on tähän mennessä alkanut muodostua ja elämä tästä pikkuhiljaa toivottavasti alkaa siirtymään enemmän tänne. Koulusta olen myös enemmän yrittänyt alkaa etsimään omia kavereita, ja omaa kaveriporukkaa - siskon kavereiden sijaan. Ne on toosi huipputyyppejä, ja tahdon toki olla niidenkin kavereita. Mutta omatkaan kaverit ei olis pahitteeksi. Vielä en ole saanut kaupungilla tai muuallakaan yksin liikkua mutta ehkä sekin tästä pikkuhiljaa.

Tänään on ollut freezingg could. Huuhhh.. Nukun kolmella täkillä, eikä siinä ole yhtään liikaa... Aamulla on niin vastenmielistä nousta sängystä koska on niin kylymä että hengitys huurtuu..

- Emma

Futebol

Eilen kävin reenaamassa vacarian naisjalkapallojoukkueen kanssa, että ne voi kattoa ottaako ne minua joukkueeseen vai ei.. Siis futsalia se oli ei normifutista.. Ite enemmän tykkään ihan siitä normista, isolla kentällä... mutta se ehkä johtuu siitä että ei ole pahemmin suomessa tullut pelattua futsalia. 
Mutta pakko sanoa että futsal on kohta jo parempaa entä futis...
4 vs 4 - siinä, - toisin kuin isolla kentällä,- ei pahemmin kävellä tai hölkätä,.. vaan sie juokset, juokset ja juokset. Tykkään.. : )
Se joukkue on siis ihan naisten joukkue, ei enään niitä pikkutyttöjä niinku edellisellä viikolla : )  Nuorin joukkueessa tais olla 15-vuotias, ja vanhin vähän reilu 30.. Ensin ajattelin että joo miten mie ikinä pärjään tuossa joukkueessa kun katoin vähän aikaa niitten peliä.. mutta sitten tajusin että ne on vanhempia, ja loppujen lopuksi on luonnollista jos ne on parempia.. ja sitten lopetin kattomasta niiden muitten pelaamista, ja vertaamasta itteäni niihin -  ja pelasin niinku aina ennenkin olen pelannut, ja noh.. ainakin pääsin joukkueeseen ja tein yhden maalin.. Ja harkkojen jälkeen kun vielä siinä juteltiin niin valmentaja koko ajan selitti niille miten mie tein jotakin oikein miten niidenkin pitäis tehdä.. mutta enhän mie tajunnut mitä mie sitten tein oikein mutta jotakin. Haha. : D Täällä nämä on vähemmän fyysisiä enemmän taitavia.. mutta en sano että ei pelattais kovaa.. koska pelataan. Mutta ei saa pelata rumasti, siitä ei tykätä..


Eli pääsin siis joukkueeseen ilman sen ihmeempää, ja harkkoja tais olla kolmet viikossa ja viikonloppuna aina peli.  .. Joka harkoissa pitää tehä paras mahdollinen mihin pystyy, että ei viedä ihan sata nolla.. Mutta hyvä vaan.. : )
Huomenna taas illalla futsal <3

- Emma

day by day..

Kolmas viikko Brasiliassa lähti käyntiin... Mitä enemmän alan ymmärtämään sen parempi. Koska en tiiä mitään ärsyttävämpää kuin vaan kuunnella kaikki päivät vierestä kun ei osaa mitään mihinkään väliin sanoa. Minun lauseen muodostukset tosin on varmaan ihaninta kuultavaa ikinä. Laitan sanoja peräkkäin ja toivon että toinen ymmärtää HahHA. : D 

 

Viime viikonlopuksi mentiin farmille jonnekkin tuonne.. aika lähelle kaupunkia. Pailla oli synttärit lauantaina, ja sunnuntaina oli dia dos pais. : ) Eli isänpäivä.. Päätin nyt vaan laittaa enemmän kuvia, vähemmän selitystä....

Ja olihan niitä lehmiäkin ..  : D

Tehtiin jotain tuollasta tosi siistiä juttuja jolle en tiiä nimeä. Mutta siinä oli tollaset kumijutut kahdessa puussa ja sitten sitä venytettiin ja fiiuu. : D 

Hyvä kun osasin selittää. Mutta tosi siistiä : D Hah

Todistettavasti pelasin futistakin... 

Ja tuolla näkyy se minun lahjaksi saatu pallokin. : )

Siskokset.. : )

Perjantaina viime viikolla meillä oli liikunnan tunti.. Joka käytännössä täällä tarkotti sitä että opettajaa ei näkyny mailla eikä halmeilla (koska ei kuulema tykkää tästä luokasta) - Joten suurinosa pojista, mie ja kaks muuta tyttöä pelattiin jalkapalloa, ja muut mökötti siellä laidalla.. :''D Koulun jälkeen kävin vielä pelaamassa futsalia joidenkin nuorempien tyttöjen kanssa jossain tuolla,.. Ja oli tosi mukavaa pelata kunnolla oikeasti pitkään aikaan. : )) Kieltä en ehkä osaa, mutta jalkapalloa se on täälläkin. Ei sen kummempaa..

- Emma

Antonio Prado..-

Viikonloppu vierähti nopeasti Antonio Pradossa. Kuten jo viimeksi mainitsin, niin herätys oli 5.00, ja kuudelta pai kävi heittämässä minut bussiin. Bussissa oli jäätävän kylmä ja ikkunatkin oli ihan jäässä, bussikuskit yritti niitä epätoivoisesti jotenkin puhistaa : D Antonio pradossa oli minun yhteyshenkilö vastassa, ja mentiin sen kotiin aamupalalle. Sitten lähdettiin yhdessä yhden norjalaisen tytön ja italialaisen pojan ( ja yhteyshenkilön ) kanssa Caxias do sulia kohti, minne piti mennä poliisille tekemään ne henkilöllisyyskortit. Tai jotkut. En oikein vieläkään tiiä mikä se on muuta kun että jos joku tulee kysymään niin voin nyt näyttää sitä eikä passia : )

Mulla oli kaikki paperit kunnossa ja mukana – niin ei mitään häikkää.. mutta italiaanolla ja sillä norjalaisella tuli jotain ongelmia niiden kanssa. No se siitä. Saatiin kuitenkin kortit, epäselvyyksien jälkeen. Se yhteyshenkilö lähti katsomaan äitiään, joka asui samassa kaupungissa ja kävi heittämässä meidän omien sanojensa mukaan ''pieneen'' ostoskeskukseen sillä aikaa.. Joo no. Siitä voi olla montaa mieltä miten pieni se sitten oli.

Sain vihdoin ostettua futsal kengätkin ( jota pelataan täällä tähän aikaan vuodesta, enemmän entä jalkapalloa ).. hieman ärsyttää kun minun (vielä hyvässä kunnossa olevat ) futsal kengät tietenkin viisaana tyttönä jätin kotiin (suomeen) … 
 

Eduardo ja Ida : ) Subwayssa...

Illalla sitten oli sen italialaisen vaihtarin yllätyssynttärit sen kotona. : ) Suht. Pienet kuitenkin. Siellä oli myös yksi vaihtarityttö uudesta seelannista. En edes aluksi tajunnut että se ei ole brasilialainen. Kun se puhu muito hyvin. Mutta sitten kun juttelin sen kanssa niin selvis että se on ollut brasiliassa jo viisi kuukautta. : ) Se kertoi unohtaneensa jo englanninkin eikä puhunut englantia jos ei pyytänyt.

Antonio Prado

Yön nukuin siellä minun yhteyshenkilön kotona, joka oli ihan kukkulalla ja sieltä näkyi koko kaupunki. Yöllä varsinkin oli tosi hienon näköistä : ) Se kaupunki, tai kaupungit siellä päin oli pelkästään up and down – ylös alas. Hirveitä ylä ja alamäkiä koko ajan, kun taas vacaria on suht tasainen. Koska ne on just siellä vuorilla. Siis ne kaupungit Antonio pradon lähellä..

Lauantaina mentiin syömään päivällinen ( joka syödään täällä kahdentoista maissa, ja illallinen joskus seittämältä ) joidenkin niiden sukulaisten luokse. Ja koskin siellä jalkapalloon varmaan ensimmäisen kerran kuukauteen. Päivällisen jälkeen se italialainen vaihtari tuli hakemaan minut kaupungille, puistoon, jossa hengailtiin se iltapäivä, sen ja joidenkin brasilialaisten kanssa. Halusin pelata jalkapalloa sooo bad. : Ja lähdettiiin ostamaan jalkapalloa mulle ( jota en vielä aikaisemmin ollut täältä ostanut.............. ) .. Ja löysinkin oikein hienon pallon - Jota en kuitenkaan loppujen lopuksi saanut ite ostaa.. Eikä mulla kyllä olis ollut niin paljon rahaakaan. Vaikka vastustelin, niin se italialainen halus välttämättä ostaa sen mulle... Noh, sain siis pallon lahjaksi ( Kiitokseksi kuulema juhlista.. joita mie en edes millään osalla ollut järjestänyt. ) Ja mentiin takaisin puistoon vähän pelaamaan. Tai mie ja pojat pelattiin ja ne tytöt istu siellä penkillä. HahHa

No sitten kotona yhteyshenkiön luona illalla syötiin ja illalla oli festa Ipessa. Sellasessa tosi pienessä kaupungissa siinä lähellä. Se oli vissiin joku koulun juhla tai jotakin. Siellä arvottiin jotakin ja sellasta. Ja sitten yhdessä välissä joku toinen afs- tyyppi ( jonka luona nukuin sen seuraavan yön ) halus välttämättä esitellä meidät siellä lavalla kaikille niille ihmisille siellä. ( Koska siellä oli tyyliin koko ipe.. ) Siis minut, sen norjalisen, italialaisen ja uusi-seelantilaisen. Ei siinä. Portugaliksi piti muutama lause puhua ja suomeksi tietenkin.. Oli tosi mukava festa : ) Ja yöllä kotiin. Ja aamulla taas aikasin ylös. ...

Sunnuntaina oli se itse orientaatio juttu jossain siellä lähellä. Siellä oli myös kaikkien perheet ja muita vaihtareita. ( tästä osavaltiosta ) Ei meitä siis kuitenkaan paljon ollu.. joku kahdeksan varmaan. : ) Oli tosi hyvä orientaatio, ja ainakaan tähän mennessä mulla ei ole tästä järjestöstä yhtään mitään valitettavaa. Kaikki järjestön tyypit on ollut tosi mukavia. Ja yhteyshenkilö on tavattu ja niin edes päin. Mulla on vissiin itse asiassa kaksi yhteyshenkilöä. Se, jonka luona nukuin ensimmäisen yön .. mutta koska se asuu antonio pradossa niin mulla on myös täällä yksi tyttö joka oli ranskassa vaihdossa ja suurin piirtein minun kanssa saman ikäinen. Niin se asuu täällä vacariassa. Vissiin olis tarkotus että voisin suurinpiirtein kerran viikossa syödä niiden perheen luona. .. Tosi mukavia kaikki niiden perheestä.

Vielä sunnuntaina kunhan päästiin takaisin vacariaan niin käytiin katsomassa sellaista paikkaa missä on niitä rodeoita vai mitä ne on :''D Koska täällä on joskus tammikuussa sellanen kansainvälinen rodeo tapahtuma, jonne tulee vuosittain vissiin muutama tuhatta ihmistä päälle : ) odotan innolla. 

Tänään aamulla ja koko päivän tähän asti on ollut tajuton sade. Sataa, sataa, sataa. Ja ukkostaa. JA salamoi. Koulussakin -vaikka oltiin sisälllä, Verhot KIINNi, niin välähti.. huuiih. Ja jyrisee kovaa. Oli pakko käydä ostamassa sateenvarjo.Illalla katoin ikkunasta kun satoi vettä, ja salamat oli koko taivaan kokosia. Siis ei silleen että olis vain yksi salama vaan koko taivas täynnä, Ja jyrisee niin kovaa että tuntuu että koko maailma halkeaa.

Käytiin tänään Letician (eli minun vanhempi sisko ) kanssa hammaslääkärissä. Tai siis leticia kävi ja mie odotin. Siellä oli sellanen tosi mukava hammaslääkäri tai tohtori tai mikä lie : D Joka jutteli mulle kaikkea mukavaa sillä aikaa kun leticia oli siellä. Ja se antoi mulle lahjaksi hammasharjan ja hammastahnaa ja käski pitää hampaat hyvässä kunnossa tästä eteenkin päin. Siis kun mulla ei ole ollut ikinä rautoja. Ja siitä asiasta toiseen huomio numero 

 4. on että täällä kauhen monilla ihmisillä ON hammasraudat. Tosi monilla. Varmaan meidänkin luokalta jollainen neljänneksellä tai jotain. 

5. Täällä on PALJON kuplavolkkareita : D Koko ajan. Yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta automerkkiä. Ne on niin söpöjä : D

... Ja autoissa on monesti tummennetut ikkunat.. etuikkunatkin.

Vielä jotain mitä on pakko kertoa on , että täällä meidän kaupungissa on sellasen valot jalankulkijoille, että siinä on sellaset kaks ukkoa. Punanen seisoo, ja vihreä kävelee ( yllättäen ) .. tai aluksi se löntystää ja lopulta alkaa kävelemään – nopeammin - ja kunhan aika alkaa loppua niin se juoksee : DD Hahhaa
Ate mais.

Beijos,
Emma

Português

Vaikka olen koko ajan valittanut että olen pihalla kaikeasta, kun en ymmärrä kieltä, niin voisin olla reilusti enemmänkin ulkona asioista. Siitä kurssista jolla olin keväällä on ollut tooosi paljon hyötyä. Ensimmäisenä päivänä kun tulin en oikeasti tajunnut muuta kun mitä kuuluu ja päivää ja jotain sellasta. Mutta seuraavana päivänä jo tajusin milloin puhutaan minusta ja asioita mitä olin oppinut silloin kurssilla niin muistu mieleen. Vähitellen olen alkanut oppimaan uusia sanoja, tai siis joka päivä opin, kaikki opettaa niitä niin ahkerasti. Osaan muodostaa jo lauseita, ja ymmärrän helppoja keskusteluja. Vaikka monet luulee että eihän tuo ymmärrä mitään, niin ymmärrän kyllä kun minusta puhutaan ja yleensä mitä puhutaan. : )) Mutta sitten kun mennään vaikeammalle tasolle, esim. koulussa opetus. Kaikki menee ohi. mutta ei se haittaa.. enköhän mie sielläkin ala parissa viikossa jotakin tajuamaan. Oikeasti en olis uskonut että ymmärrän näin paljon näin lyhyessä ajassa.
Leticia on tooosi hyvä opettamaan. Kärsivällinen, mutta vaatii että sanon oikein : ) Ja joka päivä opettaa jotain uutta.. Ja esim. kun kävellään kouluun niin osoittelee asioita, joille mie sanon nimet... On meillä kyllä toisinaan (aina) hauskaa kun en osaa lausua jotain oikein, tai sanon jonkun toisen sanan tilalta toisen. Yks päivä tässä opettelin sanomaan että asun letician luona.. niin sen sijasta sanon koko ajan kuolen letician luona... Enkä millään osaa sanoa kaksoisveetä portugaliksi. : D Haha. Leticia saa aina nauraa kun yritän.

Tänään koulussa minun piti englannin tunnilla lukea ääneen luokalle joku sivullinen tekstiä. ENGLANNIKSI. Ja niille jotka ei tiedä, niin voin kertoa että minun englanti ei ole mistään parhaasta päästä. Todellakaan. Ainakaan lausuminen. mutta mikäs siinä lukiessa sivullinen jostain hieroglyfeistä.. Ja teksti vielä täynnä vuosilukuja. Hehe. Ei se mitään vaikka lausuin varmaan joka ikisen sanan väärin, koska olen varma ettei koko luokalla ole yhtäkään joka olis lausunut oikein. Kerrankin olen luokan paras englannissa. : D Ja siihen ei täällä kyllä hirveän paljon vaadita.

Tästä koulusta muuten täällä.. Me ollaan varmaan koko viikon aikana opiskeltu sen verran kun suomessa opiskellaan yhdessä tunnissa. Oikeasti. Kukaan ei tee mitään. Kaikki vaan riehuu ja pölisee, ja opettaja yrittää puhua. Tai monesti ei edes yritä. Antaa ehkä yhden tehtävän (jonka ehkä muutama vain tekee) Ja alkaa sitten hengailemaan oppilaiden kanssa. Opettajat on oppilaiden kavereita, ja juttelee jotain ihan niitä näitä niiden kanssa.  : D Ei ihan suomessa.

Huomenna sitten herätys 5.00 ... kuudelta lähtee linja-auto sitten Antonio Pradoon.. pelottaa että multa puuttuu jotain lappuja koska mae ja leticia on hoitanut ne. Toivottavasti on kaikki. Pitää lähteä pakkamaan ja nukkumaan. Tai pitäis olla jo. : )

Beijos,
Emma

...-

Eilen ja tänään sama meininki jatku koulussa. .. En oikeen mitään pysty tekemään, ( siis opiskelemaan..) Kun paljon en ehkä tajua jostain biologian geenimuunnelmista ja luonteenomaisista piirteistä portugaliksi.. hyvä jos suomeksikaan. Tiistaina sain taas mennä esittäytmään kahdelle luokalle, ja tänään taas kahdelle.. Aina kun englannin opettaja ilmestyi luokkaan niin kaikki minun luokkakaverit vastusteli että ei olis päästäny lähtemään. : D Haha. Tänään olis kuulema kolmaskin luokka halunnut nähä minut, ne oli kuulema anellut vaikka kuinka kauan että englannin opettaja hakis minut, mutta ei se kehdannut,.. kun se oli juuri edellisellä tunnilla käynyt hakemassa. : D  Käytiin englannin opettajan kanssa myös luokassa, jonka oppilaat oli koulun vanhimpia.. eli minun ikäsiä tai vuotta vanhempia.. ja ne kysy oikeasti vaikeita kysymyksiä. Muutenkin aina kun kysytään jotain suomesta tai jostain koulusysteemistä niin pelottaa että annan jotain ihan väärää inffoa.. En ehkä osaa englanniksi muutenkaan niin hyvin puhua, niin yritä siinä sitten selittää miten kokeista pääsee läpi, monella pisteellä ja muuta yhtä hauskaa. Onneksi se opettaja yleensä hoitaa kaiken puhumisen ja mie vaan sanon  ''sim,sim..'' tarvittavaan kohtaan. : D    

Jo Ensimmäisen koulupäivän jälkeen facebookkiin lätkähti parikymmentä kaveripyyntöä. What I'm gonna do.. Vähän ehkä outoa olla kaikkien huomion keskipisteenä, mutta mie olen ensimmäinen vaihtari siinä koulussa, ja vaalea avuton suomalaistyttö joka ei osaa portugalia, niin minkäs teet.. Kun kävelet missä tahansa niin kaikki tuijottaa ja pojat tekee kaikkensa että katot edes sinne päin.. : /  Ja tänäänkin kun lähdettiin koulusta niin heippoja huudettiin auton ikkunasta ja ties mistä suunnasta. Onhan se toisaalta mukavaakin, siis - ON mukavaa ei siinä : D mutta haluaisin saada koulusta oikeita ystäviä, enkä faneja.. ja olla oikeasti leikisti brasiliainen, enkä se suomalainen vaihtari. : D Kelpaa kai se näinkin.. neljä lausetta mitä olen jo kaikille varmaan sanonu, ( siis portugaliksi. )  on että  Hei olen emma, seitsämän toista vuotta. Olen suomesta. Ja tykkään jalkapallosta. : D Varsinkin viimenen noista saa aikaan hyväksyvää mutinaa : D Haha.

Perjantaina minun pitää kuudelta aamulla lähteä Antonio Pradoon, tekemään sitä jotain korttia.. En oikein tiiä mikä se on, mutta se pitää kuitenkin mennä tekemään : ) . Mae laittaa aamulla minut täältä bussiin ja sitten pitäis yksikseen päästä Antoio Pradoon asti, missä on ( ainakin pitäis olla ) vastassa minun yhteyshenkilö, tai joku - kuka tänään soitti mulle. Siellä sitten olen tuon viikonlopun, muutamien muiden vaihtarien kanssa.  Jollakin italialaisella vaihtarilla on vissiin synttärit lauantaina niin mennään sinne niinku yllärinä. : ) Ja sunnuntaina sitten takasin Vacariaan. Eli en mene perjantaina kouluun. Hmm.. Siellä on kyllä kivaa.. : D Kaikki ihmiset on niin ystävällisiä ja auttaa ja tulee juttelemaan eikä niinku suomessa....

Mutta lopetan, kun katotaan tässä just jalkapalloa. Rio de Janeiron joukkueita. toisessa pelaa joku Ronaldinho.  : D On ehkä hieman jännempi ja parempi peli kun suomessa edes ikinä näkee televisiosta. On nuo taitavia, ei voi mitään muuta sanoa.

beijos,

Emma

Maanantai..

Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajamaan florianopolista kotiin. Matkalla minun siskot opetti portugalin sanoja joista varmaan puolet unohdin. Santa Catarina ( eli se minun viereinen osavaltio ) oli todella kaunis, ajettiin koko ajan sellasilla vuorilla tuhannen metrin korkeudessa. Kun päästiin Rio grande do sulin puolelle niin maasto tuli enemmän tasaiseksi ja laakeaksi.. Se päivä meni siinä laittaessa tavaroita ja muuten yleisesti tutustuessa taloon jne.. Sain oman huoneen,. Joka oli nähtävästi ollut aikaisemmin minun vanhemman siskon oma, mutta ne on nyt molemmat samassa huoneessa. siis minun siskot. Talo missä asutaan on kolme kerroksinen ja oikein hieno.. pihalla monta metriä korkea aita.. kuten kaikkissa taloissa täällä.

Maanantaina sitten alkoi koulu. 7.30. Leticia tais nukkua pommiin, en ole ihan varma mutta ainakin sillä tuli aika kiire. : D Kerettiin kuitenkin kouluun ja JONKUN verran sain katseita puoleeni.... Pääsin Letician ohjaamana luokkaan. Tullessa luokkaan sisälle sitten jossain välissä se opettaja pyysi minut eteen esittäytymään ja koko luokka esittäytyi myös minulle, siis sanoi oman nimen ,.. joka minun tietenkin piti toistaa. Ja sehän oli ratki riemukasta kuunneltavaa. : D Kaikki oli TOSI mukavia mulle koko päivän ja innoissaan kun tulin niiden luokalle, ja kouluun. Ensimmäisellä tunnilla oli portugalia, ja minun edessä istui yksi poika joka teki kaikkea muuta kuin seuras opetusta. Aina välillä se kuitenkin kysyi joltain toiselta luokkakaverilta missä mennään ( lukemisessa) Ja sitten näytti minulle.. vaikka mie kyllä pysyin paremmin mukana kuin se . Hah. Jossain välissä minut vietiin esittäytymään opettajan huoneeseen, mihin kaikki opettajat oli kokoontuneet, ja ne toivotti minut tervetulleeksi kouluun ja niin edes päin. Ja sain kyllä isoimmat aplodit tähän mennessä minun portugalin puhumisesta kun osasin sanoa niinkin hienon lauseen kuin että Eu sou Emma. : ) Aamulla oli kyllä hieman huvittavaa kun yksi opettaja esitteli mulle koulua, ja aina kohdatessa jonkun uuden henkilön sanoi ensimmäiseksi että en puhu portugalia. Sen sentään ymmärsin. Enkä mie enään tänään ja eilen ollut yhtä pihalla kuin Sunnuntaina. Nyt ymmärrän jo jotakin. Ainakin kaikki ne sanat mitä Leticia on opettanut.  : ) 

Yhdellä tunnilla meillä oli englantia. VIHDOIN joku joka puhuu englantia. Se englannin opettaja sitten toimi tulkkina minun ja luokan välillä. Ja se on muutenkin auttanut minua tosi paljon nämä pari päivää kertomalla kaikkia asioita koulusta ja brasliasta muutenkin. : ) Tosi mukava. Muito legal. 

Yhdessä välissä sitten kun meillä oli jo joku toinen tunti menossa, niin se englannin opettaja tuli hakemaan minut, ja sanoi että on nuorempia oppilaita, jotka on nähnyt minut koulussa ja halusi että mie menen sinne käymään, ja esittäytymään. Ne oli lievästi sanoen innoissaan. Ja ne sai sitten esittää kysymyksiä. Ja sain puhua suomea. Taas väliin voin huomauttaa.. Että aina kun olen jossain uudessa keskustelutilannesysteemissä niin kysymykset mitä ei voi välttää on - mistä ruuasta sinä pidät ? ( miksi sitä kysytään niin usein..??.. ) - mitä musiikkia kuuntelet, tykkäätkö musiikista ? - voitko puhua jotain suomeksi  ? - Ja... onko sinulla poikaystävää ? -  Edellistä kysymystä olen saanut kuulla jo aivan tarpeeksi (liian) monta kertaa. Ja aina kun vastaan niin riippumatta henkilöstä , suhtautuminen on vähintäänkin, noh.. innokas. .. Varsinkin kun sen sanoo luokalle josta valtaosa on poikia. Mmm... 

Koko päivän koulussa minun käsipuolessa roikkui ainakin muutama Letician kaveria tai luokkakaveria... jotka ei päästänyt minua silmistään. Siis yksin ei varmasti voinut jäädä. Ehei.. Ja Leticia kulki vieressä kuin ylpeä äiti : D.
Tähän mennessä ainakin voin sanoa että tykkään koulusta, ja paljon. Englannin opettajan sanojen mukaan olen siellä tähti nyt.  (en tiiä miten suomennetaan.). Ja Leticia heti kotiin päästyä selitti kaikille miten kun me käveltiin niin kaikkien päät kääntyi meidän mukana. Hahha.  Niinkö .. Enpä huomannut..
Maanantain kohokohta oli kyllä ehdottomasti se kun englannin opettaja kysyi onko Muurmanski suomen pääkaupunki. Ehdottomasti...

AINNIIIIN ! Tämä on tärkeä. Kahden viikon päästä tästä (koska vasta tulin), pääsen tekemään testejä JALKAPALLOON, Vacarian naisjoukkueeseen, ne oli halunnut että mie tulen pelaamaan niiden kanssa, siis jos olen tarpeeksi hyvä.. Eli täällä on naisjoukkue. Ja jos en pääse siihen, niin on kuulema toinen kaupunki jossa voin sitten pelata. Hui oikeasti nyt pelottaa että olen surkea. Kai mie olen ihan keskiverto hyvä pelaaja, mutta täällä se ei tarkoita vielä mitään.. Hmm.. Toivottavasti pääsen joukkueeseeen. : )))))  Hypin muuten asiasta toiseen melko lahjakkaasti, tavoilleni uskollisena. Haha.

Täällä muuten ON kylmä. Ei ehkä silleen muuten, mutta on kylmä joka paikassa. Koska taloissa ei ole lämmitystä. Huuuhhh.. Suomessa voi sentään mennä sisälle lämmittelemään.

Ja minusta on outoa että ruoan jälkeen ei kiitetä. MIKSeii. Tein sen jo yhdesti enkä tee enään toista kertaa.. sen verran oudosti katsoivat : DD HAHAa. 
Sain kyllä vuoden naurut kun annoin Letician ja maen maistaa salmiakkia. Ei vissiin tykänny,.. :____DDDD Ihmehomma.


Lisään kuvia jossain hyvässä välissä.. mutta kerkeän olemaan koneella aina vaan iltaisin, Ja olen muuten taas yhden päivän jäljessä kirjottamisessa.


beijos, 
Emma

Ensimmaiset paivat ym...

Varoitus, odotettavissa kilometripostaus.
En ole kerennyt ennen tata kirjottamaan.. Minun omaan koneen laturijohto mika sen nimi ikina onkaan, ei mahdu naihin brasiliaisiin pistokkeisiin etta siihen asti kunnes saan muuntajan jostain niin mun kone on yhta kuin hyodyton : ) tama nettikin on hitaampi kuin meidan koneessa konsanaan..
Asiaan.
Yritan vahan palata ajassa taakse pain ja miettia etta mitas tassa nyt oikein on tapahtunut, koska ainakin minun mielesta on tapahtunut paljon. Yritan lyhentaa..
Perjantaina siis lahdettiin helsingin lentokentalta kohti Pariisia. Ensimmainen vaihtarikokemus oli lennolla pariisiin maistella jotain kummallista keltaista vahan epamaaraisen oloista palloa....Ei siita sen enempaa.., Pariisissa sitten piti vaihtaa konetta, ja terminaalia, eika se ollut yhtaan vaikeaa itseasiassa... vahan hortoilin sinne sun tanne ja seurasin muita, ja sitten opasteet hoiti loput. Minun piti menna uudestaan turvatarkastukseen pariisissa, mutta ei tarvinnut tehda lahtoselvitysta... Siina jonossa sinne (turvatarkastukseen) siella oli sellanen tyyppi joka tarkisti matkaliput.. Ja mun edessa olevalla naisella oli kaksi laukkua niin ne siina niista riiteli eika se paastany sita naista sisalle., arvatkaa vaan tuliko paniikki, kun itellahan mulla oli kolme laukkua ( reppu, olkalaukku, ja lapparilaukku, kun oma kasimatkatavaralaukku sanoi sopimuksen irti juuri sopivassa kohti..) .. mutta se vaan katto sen lipun ja merci. Kentalla kylla tuli mukava tunne kun tunnistin jo kielen ja ymmarsin jonkun sanankin. mutta se hyvanolon tunne havisi kylla kohta sen silian tien kun kaikki puhui portugalia ja mistaan en enaan tajunnut mitaan. Sao paulon lento meni siina koomatessa ja yrittaessa nukkua, ja kylla mie varmaan jotain kuutisen tuntia tai jotain sita luokkaa sain nukuttua. En oikein tienny milloin mitakin tapahtui, koska kuulutukset oli joko portugaliksi, ranskaksi tai englanniksi.. joka kuullosti silta kuin joku olis yrittanyt opetella puhumaan kuuma peruna suussa. Lopultakin paasin perille sitten sao pauloon.. oli kylla hienoa lentaa brasilian ylla ja nahda se ilmasta. Sao paulo oli loputon. Ainakin se naytti silta. Oli viela pimeaa ja pelkat kaupungin valot nakyi..
Sao paulossa kentalla sitten melkein jo eksyin vaaralle puolelle tullia, mutta loysin lopulta oikeaan paikkaan, ja tullistakin paasin lapi vaikka jotain se multa kyseli portugaliksi.. '' I don't speak portugues..'' Ja silla siitakin paastiin.. : ) Laukkukin loytyi pienen etsiskelyn jalkeen ja Brasilian afs oli vastassa sitten maahantuloselvitysten ym. jalkeen. Siella oli jotain varmaan 5 afs tyyppia, ja kolme muuta vaihtaria odottamassa. Uusi seelantilainen ja kaksi belgialaista ja ne belgialaiset puhui jotain niinku ihan taydellista englantia ja mie olin ihan pihalla. Mutta ei hataa.. lahdettiin syomaan aamupalaa belgialaisen tyton ja yhden Afs henkilon kanssa. Ensimmainen Braslialainen ruoka tuli maistettua, se semmonen pallo jonka sisalla on juustoa. Ihan hyvaa oli.
Noh, sitten vihdoin jonkun parin tunnin odottelun jalkeen paasin lennolle florianopolisiin. Ja se kentta siella oli niin pieni etta sinne en edes mina olis hyvalla tahdollakaan voinut eksya. Perhe oli melkein heti vastassa kentalla : ) Kukkien ja korttien kera. Sitten. Vaikka olo oli kuin jyran alle jaanella ja mita mieluiten olisin tehny oli pesta hampaat, suihkuun ja nukkumaan. Mutta mehan lahdettiin kiertelemaan kaupunkia. Mentiiin sinne ja tanne ja otettiin kuvia ja muuta mukavaa. Kaytiin myos sellaisessa kenkakaupassa joka oli HUGE ! Noo.. sitten lahdettiin ajamaan pois pain kaupungista ja ajattelin etta joko me nyt mennaan kotiin. mutta mentiin aidin siskolle, jossa meilla oli tarkoitus olla yota.. Ei siina muuta, mutta mulla vasytti ihan hulluna ! Siis se oli tosi mukavaa kierella ja nahda paikkoja ym. mutta olin ihan pihalla, taas, kuten aina. Sinne tadille sitten kokoontui sukua ja tuttuja ja ystavia ja ties mita. Ja lopultakin yksi englantia puhuva henkilo.

Tahan valiin pari asiaa jotka olen huomannut heti aluksi. Pakko mainita : D
1. Liikennesaannot, varmaan tuntematon kasite taalla. Autoilla ajataan, ja kovaa. Ja torvea kaytetaan enemman kuin laki sallii. : )
2. Ihmiset on muuten tosi hienosti pukeentuneita, mutta sitten jalassa on jotkut lenkkarit ! : DD Ei siina mitaan, mutta pistaa vaan silmaan. Koska KAIKILLA on lenkkarit.
3. Kaikilla ihmisilla taaalla on ihan uskomattoman valkoset ja kauniit hampaat ja valkoinen hymy.

Asiaan taas.
Jotain tolkkua tuli siihenkin hommaan kun sain puhua englantia. Mutta on vaan vahan hankala.. kun ajattelee suomeksi,.. kuulee kaiken portugaliksi ja sitten yhtakkia pitaa alkaa puhumaan englantia. Mutta olihan se ihan mukava ilta.. Ymmarsin etta minusta koko ajan puhutaan, mutta en ymmartanyt etta mita. Se englantia puhuva tytto kertoi etta ihmiset koko ajan soittelee minun maelle ja kyselee minusta. .. Ja huomasin koko ajan miten monet niista tuijotti ja kun katoin niita niin valaytti sen uskomattoman valkoisen hymyn : D Ja sain niin monesti senkin paivan aikana, ( ja seuraavan ja seuraavan ) .. kuulla kuinka kaunis olen ja muuta mukava.. sen verran ymmarran milla kielella tahansa : )
Sina iltana ei tarvinnut pahemmin odottaa etta nukahtaa..

Mutta jatkan kirjotusta myohemmin. Vasyttaa nyt liikaa ja paata sarkee kaikesta ajattelemisesta. : ) Huomenna toivottavasti lisaa. Olette ihania !

beijos
Emma