Paralelepipedo

Toissapäivänä mentiin Caxias do Suliin tekemään siskon ja sen poikakaverin jotain yliopistojuttua ( tyyliin sisäänkirjaantuminen ) ja samalla minunkin piti siis lähteä mukaan selvittämään poliisille jotain epäselvyyksiä minun henkilöllisyyspapereissa. Lopulta sekin sitten paljatui niinkin vakavaksi jutuksi että puuttui sormenjäljet jostain paperista. 
Noh. Kannatti tulla. 

weheartit.com

Aamulla jo kotoa lähtiessä ei olo ollut mikään paras,  - hieman ehkä lyhyet yöunetkin siihen lisäksi, eikä sitä ainakaan päivän myötä helpottanut se armoton ramppaaminen ympäri yliopiston campusta. - Kun saavuttiin sinne campukselle jäin sinne yhteen kahvilaan syömään vähän jotain kun ei tullut taaskaan aamulla mitään syötyä - ja muut siis menivät niitä sisäänkirjautumisia selvittämään -

~~ Hyi kun lensi juuri joku kolikon kokonen ötökkä ikkunasta sisälle ja nyt tuijottelee tuossa verholla minua.. : <   ~~

weheartit.com

        Ja oikeasti väsytti ihan hirveästi, huimasi ja päätä särki. 

Sitten taisi käydä niin että nukahdin siihen pöydälle kaikkien ihmisten siitä ihmetellen ohikävellessä. No jos sattuu olemaan suomalainen vaihtari niin silloin on välillä aivan luvallista nukkua yliopiston kahvilan pöydällä. No problems. 

.... Sitten myöhemmin tuli minun porukat minut sieltä kuitenkin herättämään.

No mentiin sitten syömään vähän jotain (taas) .. ei oikein huvittanut hirveästi mitään hampurilaista vetää mutta niin kovasti halusivat sen minulle syöttään niin syödään sitten.  Eikä ainakaan oloa se parantanut.

Päivän siinä sitten hortoilin ihan puoliunessa ja huimauksessa näiden perässä kun raahasivat ympäri yliopistoa. Varmaan ihan mielenkiintoinen paikka, jos siitä jotain olisi jäänyt mieleenkin..

Välissä mentiin autoon istumaan - tai nukkumaan. Ja sitten taas mentiin ja kohta ei enään tuntunut olevan jalkoja olemassa. 

No.

Ei varmaan ole paras mahdollinen idea yhtä suomityttöä vähällä nesteytyksellä ja unilla kuljetella ympäriinsä yli äyräiden. +34 Asteen helteessä. Farkuissa. 

Lämpöhalvaushan siinä tulee vähemmästäkin. 

Ja se tarina päättyi sitten niin että lopulta oksentelin sinne yliopiston roskapönttöihin. Ja sitten huolehtivaiset brasilialaiset minut kuljettivat johonkin terveyskeskukseen - mitä sitä nyt vatvomaan mikä siihen on iskenyt. Oksensi ja sillä hyvä. 

Juuri vielä kun pääsin äitille sanomasta että eihän minun nyt niitä sinun mukaan antamia maitohappobakteereita (vai mitä olivatkaan) tarvii enään tässä vaiheessa alkaa syömään kun en tähänkään mennessä minkäänlaisesta taudista ole kärsinyt. No sen siitä sitten saa. 

Olen muuten tottapuhuen välillä vähän väheksynyt sitä että täällä niin vaarallista olisi kuin kaikki väittää ja kokoajan puhuu että varkaita on ja ne tulee taloihin ja autotalleihin. Mutta niinpä sitten siitäkin minulle todistukseksi oli varkaat viikkoa minun lähdön jälkeen murtautunut minun entisen talon autotallehin. Muureista ja lukoista vähää välittämättä. Siinä meni sitten sekin epäilys.

Tänään tasan KUUSI KUUKAUTTA ETTÄ PALAAN SUOMEEN. Sain tietää että Helsingin lentokentältä 22. kesäkuuta minut pitäisi olla noudettavissa. Leivoin vihdoin pipareitakin. Pitkään ja hartaasti sain kyllä siirappia ja sooda etsiä ympäri kaupunkia. 

Siirapin löysin mutta soodaa ei sitten mistään. Kunnes kotiin saavuttua huomasin että rakas äitinihän sitäkin oli lähettänyt. Hyvä kun alusta asti tarkkaan tarkistit. No olihan se ihan kiva kierellä kaikki kaupungin kaupat ja ihmetellä yhdessä kaupan henkilökuntien kanssa että mitä se sellainen sooda on. 

Jotain juotavaa ? Vai onko se joku hyytelö ? 

          Huomenna sitten rannalle ! Jossa sitten ollaan 2. päivään asti. Että luultavasti ei pahemmin tarvii postausta ennen sitä enään tänä vuonna odotella kun ei kuulema nettiä sieltä kannata etsiä.

Yritän olla itteäni polttamatta ja syön sitten siellä pipareitani.

Hyvää joulua ja Uutta vuotta 2012 kaikille ! Olette tärkeitä !

 

weheartit.com

 Beijos, Emma

~~ enkä keksinyt parempaa otsikkoakaan. Niille joille sana on uusi, paralelepipedo on se kivi mikä on täällä niissä niin iki ihanissa mukulakiviteissä.

Joskus on mentävä kauas, että näkisi lähelle.

''Vasta monikulttuuriset kokemukset tekevät ihmisen aidosti tietoiseksi omasta kulttuuristaan, ohjaavat ehkä rikkomaan kulttuuristen odotusten rajoja ja myös arvostamaan sitä kaikkea mitä omasta kulttuurista on saanut. Joskus on mentävä kauas, että näkisi lähelle. Omaa maataan rakastavat usein kaikkein voimakkaimmin ne, jotka asuvat tai ovat asuneet jossakin muualla.''

1. Ruoka.  

Ruoka täällä on aina jotenkin kauhean raskasta ja rasvaista. Jopa salaatti. Salaattia ja muita lisukkeita on aina tarjolla mutta niihinkin on lisätty öljyä ja suolaa. Ruokaa laitettaessa ihan yleisesti öljypurkki on aina hyvä olla lähettyvillä koska sitä käytetään loputtomia määriä yhden aterian valmistukseen. Mistähän ne vaihtarikilot sitten kertyy on hyvä kysellä.. ?

Ja olen kyllästynyt siihen vaaleaan pullamössöleipään. Haluan perunoita ja jauhelihakastiketta. Ruisleipää. Salmiakkia. 

Täällä ei ole olemassa lounasta jolla olisi tarjolla esim. vain riisiä ja kanaa. On riisiä, feijãota, ranskanperunoita, valkoista kastiketta ja punaista kastiketta, salaattia ja kaiken maailman lisukkeita. Ruan jälkeen ei kiitetä, mitä alussa ihmettelin, ja edelleenkin välissä viimehetkellä muistan olla kiittämättä. Mutta kiitos ikäänkuin korvataan sillä että kehutaan ruokaa ja ruoanlaittajaa. Ruoka syödään yleensä (ainakin omien kokemusten perusteella) melkoisen hiljaisuuden vallitessa, joka onkin sitten niitä hiljaisimpia hetkiä päivästä.

2. Koulu

En olisi ikinä uskonut että tulee jopa kohta ikävä sitä suomen ihanaa järjestelmällistä koulusysteemiä. Mutta koulusta olenkin täällä jo kertoillutkin jonkun verran. Siitä puheenollen tähän kuulumattomasti voisin hehkuttaa että pääsin luokalta ! Vaikka mitäpä sillä loppujen lopuksi on väliä. Säälistä ne minut kuitenkin päästivät.

Kuten olen aiemmin todennut on opiskelu aika olematonta. Läksyjä on vähän, mutta kotitehtäviä (esitelmiä ym.. ) paljon. Brasiliassa on julkisia ja yksityisiä kouluja. Minun kaupungista yksityisiä kouluja löytyy kaksi kappaletta.  Itse olen julkisessa, koska yksityiset tietenkin maksaa. Niissä on ( tai pitäisi ainakin olla ) parempi opetuksen laatu, tarkemmat säännöt jne..

Eli suurin ongelma koulussa on jatkumaton sekasotku. Koulusta tai luokka-asteesta riippumatta.

3. Liikenne

Mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Ja edellisten liikenneonnettomuuksista saa kuulla uutisissa harva se päivä. Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän niitä löytyy. Mopolla on helppo pujotella suurissa autoruuhkissa jostain välistä, eikä se ole yhtä kallis kuin auto. Mopon saa kulkemaan nopeaa, ja siihen voi hyvällä mielikuvituksella lastata kyytiinkin mitä vain. 

Turvavyötä ei yleensä käytetä katukuvassa, ja sen käyttämättä jättämisestä sakotetaan. Jalankulkijat ylittää tien mistä sattuu ja milloin huvittaa, yleensä edes katsomatta tuleeko sitä autoa vai ei. Monissa autoissa on tummennetut lasit sekä edessä että takana. Ja musiikkia soitetaa. Mitä kovempaa sen parempi. Yksisuuntaisia katuja on ihan älyttömästi. Yritä siinä sitten aina etsiskellä liikennemerkkejä että saako tässä nyt ajaa vai ei.

4. Kieli

Senkin oppii jos vain haluaa. 

Minusta tuntuu että sanavalikoima ei ehkä ole ihan yhtä laaja kuin esimerkiksi suomessa. Jos jollakin parempaa tietoa niin saa valaista olenko ihan hakoteillä ? Tai siis lähinnä tarkoitan että sanoja varmaan löytyy, mutta vain pientä osaa niistä käytetään. Ja koulussakin portugalin tunnilla käytettään portugalin sanakirjoja aina vastaan tulevien sanojen varalta, joita kukaan ei ole ikinä kuullut. Eikä edes mitään sen ihmeellisempiä sanoja. 

On monia sanoja mitä ei löydy sanakirjasta, mitä ihmiset käyttää, ja sitten asiayhteydestä riippuen yrittää miettiä että mitähän tämä kyseinen sana tällä kertaa tarkoittaa.  

5.Aika

Suomalainen sopii tapaamisen, ja on paikan päällä viittä, kymmentä minuuttia aikaisemmin. 

Mutta kun brasilialainen sopii tapaamisen kello neljäksi, alkaa hän suunnitelemaan lähtöä viisi yli neljä.

Oikeasti on jännä miten tavat, käytännöt, normit ja kulttuuri on kaikissa maissa erilainen. Jokaisesta maasta löytyy jotain mitä ei toisesta löydy. Ja kun miettii miten monia maita on ja jokaisella maalla ainutlaatuinen oma kulttuuri...

On paljon nähtävää ja opittavaa..

Ajattelin nyt vain vähän listata tuollaisia yleisiä juttuja täältä.. Olisi tullut ehkä vielä lisääkin, mutta pitää lähteä pikkuhiljaa valmistautumaan päättäjäisiin. Ei siis omiin vaan kaverin, jotka on tänään illalla. : ) Pääsin muuten koulustakin läpi ! Eli ensi vuonna kolmoselle ! : ))

 Beijos, 

Emma

pipareita ja vesi-ilmapalloja

Elämä uudessa perheessä lähtenyt käyntiin tässä totuutellessa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas ala menemään. Senkin olen tässä tajunnut että vaikka siltä toisinaan tuntuu, niin ei mulla täällä aikaa ole loputtomiin.. vain se yksitoista kuukauttu. Miten sen sitten jokainen haluaa käyttää on toinen juttu..

Jouluvalmistelut täälläkin on jo pitkällä. Mutta ei kyllä mitenkään erikoisemmin tunnu joululta. Ainoa minulle siitä aidosta joulusta muisuttava asia on piparit ja joulutee jotka rakas äitini lähetti. Mutta eikös se nyt ole vähän hullunkurista että kolmekymmentä astetta lämmintä ja joulupukki kulkee niissä paksuissa villavaatteissa. Jotain vain puuttuu..

..Kylmä ja lumi. Tässä edellisellä viikolla muuten törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa myös tummaan joulupukkiin. ~~ Tämä joulunodotus taitaa olla juuri niitä aikoja, jolloin ikävä kotia ja kaikkia tuttuja perinteitä on luultavasti kaikkein korkeimmalla. Mutta tämän jälkeen pitäisi kaikkien käyrien sun muiden mukaan alkaa helpottamaan. 

    Koulussa ei käytännössä ole enään mitään. Viikko siellä ollaan nyttenkin vain istuskeltu tekemättä mitään.. ja vielä yksi samanlainen viikko odotettavissa. Kolmosvuotelaiset, eli siis koulunsa päättävät, kouluun tulevat vain hengailemaan ja ilkkumaan muiden ikkunoiden takana. ~ Torstaina koulun loputtua oli kaikki vikaluokkalaiset pääuloskäynnin ( ainoan sellaisen ) luona odottelemassa - meitä koulua jatkavia - vesi-ilmapallojen, kanamunien ja likavesisankkojen kanssa - ja sitten alkoi yksipuolinen vesisota.. yritäppä siinä sitten muka poistua koulusta. Mutta tämä oli siis ihan sallittu normaali käytäntö.. Verrattavissa ehkä hieman suomen abipäivään. 

     Tänään meillä oli vaihtareiden ja vapaa-ehtoisten kokoontuminen Tapejarassa.. Ei sinne sitten kuitenkaan tullut kaikkien keiden oli tarkoitus, mutta oli meitä sellaiset viitisenkymmentä. Jokainen vaihtari oli valmistellut alle 10 minuutin esityksen omasta maastaan, ja niinhän sitten tein minäkin Suomesta.
... Näin vaihtarina on muuten yhtäkkiä hirveän ylpeä omasta kotimaastaan ja haluaa selittää kaikkea Suomesta vaikka ei kenelläkään edes kiinnostaisi kuunnella. Ja haluaa vain tehdä tätä meidän peräpohjolaa vähän tunnetuksi. No. Minun esitys meni oikein hyvin, ainakin sain yleisön naureskelemaan. Se on sitten toinen juttu mille ne nauroivat mutta nauroivat kuitenkin ja sillä hyvä. 

~ Emma 

SUOMI

                                                  HYVÄÄ ITSENÄIYYSPÄIVÄÄ ! 

  

                                    HAPPY INDEPENDENCE DAY ! 

                                 FELIZ DIA DA INDEPENDÊNCIA DA FINLÂNDIA !!  

                               ja vielä   LYCKLIG SJÄLVSTÄNDIGHETSDAGEN !!
                                                  

                                               

no oliko vähän pakko -

olis luntakin vähän ikävä ja silleen..

- Emma 

Perheenvaihto

Ihan tälläisellä pienellä uutisella ajattelin aloittaa.. Eli tuli tässä perhettäkin vaihdettua. ..
En nyt tässä halua mitenkään alkaa syitä erittelemään, mutta sanotaan nyt näin että aina ei onnistu.. Ei vain sattunut olemaan perhe minulle. Etin siis itse itelleni uuden perheen, ja siitä syystä myös suureksi osaksi pääsin vaihtamaan niin nopeasti. Ei ollut kyllä mikään helpoin homma käydä tavarat hakemassa vanhasta perheestä ja siinä sitten yrittää maea lohdutella. Rehellisesti sanoen tähän mennessä reilusti vaikeimpia hetkiä. Aika paljon ovat voimia vieneet nämä edelliset viikot. Mutta tästä ei sitten vissiin muuta kuin uudestaan yrittämään.. Harvemmin käy niin että vaikeat asiat saisi helposti hoidettua..
Oli kyllä piinallinen viikko en minä muuta sano. 


Neljä kuukauttakin jo tuli täyteen. Ja lomaan johon oli vähän aikaa sitten ikuisuus aikaa on enään muutama viikko. Joulu näillä näkymin vietetään täällä,.. mutta sitten joulun jälkeen mennään rannalle. : ) Rannasta puheenollen.. Unohdin sen postauksen Riosta laittaa.. Enkä jaksa enään muistella mitä siellä oikein tapahtui.. Jotain mitä nyt päälimmäisenä jäi mieleen oli että paloin olkapäistä päivänä, jona ei edes paistanut aurinko. Hmm. 
Ja Rio on aivan uskomaton kaupunki ! Siellä on niin paljon nähtävää että voisi viettää kuukauden ja jäisi vielä vaikka kuinka paljon nähtävää ja tehtävää. 


Rakastan tuota laulua ! : ) Pitää muuten tehdä tässä joku päivä musiikkipostaus kanssa : )) Kuhan nyt kerkeää.. heh heh.... 
Tälläinen Emman_epämääräinen_postaus taas kerran..

- Emma