Maanantai..

Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajamaan florianopolista kotiin. Matkalla minun siskot opetti portugalin sanoja joista varmaan puolet unohdin. Santa Catarina ( eli se minun viereinen osavaltio ) oli todella kaunis, ajettiin koko ajan sellasilla vuorilla tuhannen metrin korkeudessa. Kun päästiin Rio grande do sulin puolelle niin maasto tuli enemmän tasaiseksi ja laakeaksi.. Se päivä meni siinä laittaessa tavaroita ja muuten yleisesti tutustuessa taloon jne.. Sain oman huoneen,. Joka oli nähtävästi ollut aikaisemmin minun vanhemman siskon oma, mutta ne on nyt molemmat samassa huoneessa. siis minun siskot. Talo missä asutaan on kolme kerroksinen ja oikein hieno.. pihalla monta metriä korkea aita.. kuten kaikkissa taloissa täällä.

Maanantaina sitten alkoi koulu. 7.30. Leticia tais nukkua pommiin, en ole ihan varma mutta ainakin sillä tuli aika kiire. : D Kerettiin kuitenkin kouluun ja JONKUN verran sain katseita puoleeni.... Pääsin Letician ohjaamana luokkaan. Tullessa luokkaan sisälle sitten jossain välissä se opettaja pyysi minut eteen esittäytymään ja koko luokka esittäytyi myös minulle, siis sanoi oman nimen ,.. joka minun tietenkin piti toistaa. Ja sehän oli ratki riemukasta kuunneltavaa. : D Kaikki oli TOSI mukavia mulle koko päivän ja innoissaan kun tulin niiden luokalle, ja kouluun. Ensimmäisellä tunnilla oli portugalia, ja minun edessä istui yksi poika joka teki kaikkea muuta kuin seuras opetusta. Aina välillä se kuitenkin kysyi joltain toiselta luokkakaverilta missä mennään ( lukemisessa) Ja sitten näytti minulle.. vaikka mie kyllä pysyin paremmin mukana kuin se . Hah. Jossain välissä minut vietiin esittäytymään opettajan huoneeseen, mihin kaikki opettajat oli kokoontuneet, ja ne toivotti minut tervetulleeksi kouluun ja niin edes päin. Ja sain kyllä isoimmat aplodit tähän mennessä minun portugalin puhumisesta kun osasin sanoa niinkin hienon lauseen kuin että Eu sou Emma. : ) Aamulla oli kyllä hieman huvittavaa kun yksi opettaja esitteli mulle koulua, ja aina kohdatessa jonkun uuden henkilön sanoi ensimmäiseksi että en puhu portugalia. Sen sentään ymmärsin. Enkä mie enään tänään ja eilen ollut yhtä pihalla kuin Sunnuntaina. Nyt ymmärrän jo jotakin. Ainakin kaikki ne sanat mitä Leticia on opettanut.  : ) 

Yhdellä tunnilla meillä oli englantia. VIHDOIN joku joka puhuu englantia. Se englannin opettaja sitten toimi tulkkina minun ja luokan välillä. Ja se on muutenkin auttanut minua tosi paljon nämä pari päivää kertomalla kaikkia asioita koulusta ja brasliasta muutenkin. : ) Tosi mukava. Muito legal. 

Yhdessä välissä sitten kun meillä oli jo joku toinen tunti menossa, niin se englannin opettaja tuli hakemaan minut, ja sanoi että on nuorempia oppilaita, jotka on nähnyt minut koulussa ja halusi että mie menen sinne käymään, ja esittäytymään. Ne oli lievästi sanoen innoissaan. Ja ne sai sitten esittää kysymyksiä. Ja sain puhua suomea. Taas väliin voin huomauttaa.. Että aina kun olen jossain uudessa keskustelutilannesysteemissä niin kysymykset mitä ei voi välttää on - mistä ruuasta sinä pidät ? ( miksi sitä kysytään niin usein..??.. ) - mitä musiikkia kuuntelet, tykkäätkö musiikista ? - voitko puhua jotain suomeksi  ? - Ja... onko sinulla poikaystävää ? -  Edellistä kysymystä olen saanut kuulla jo aivan tarpeeksi (liian) monta kertaa. Ja aina kun vastaan niin riippumatta henkilöstä , suhtautuminen on vähintäänkin, noh.. innokas. .. Varsinkin kun sen sanoo luokalle josta valtaosa on poikia. Mmm... 

Koko päivän koulussa minun käsipuolessa roikkui ainakin muutama Letician kaveria tai luokkakaveria... jotka ei päästänyt minua silmistään. Siis yksin ei varmasti voinut jäädä. Ehei.. Ja Leticia kulki vieressä kuin ylpeä äiti : D.
Tähän mennessä ainakin voin sanoa että tykkään koulusta, ja paljon. Englannin opettajan sanojen mukaan olen siellä tähti nyt.  (en tiiä miten suomennetaan.). Ja Leticia heti kotiin päästyä selitti kaikille miten kun me käveltiin niin kaikkien päät kääntyi meidän mukana. Hahha.  Niinkö .. Enpä huomannut..
Maanantain kohokohta oli kyllä ehdottomasti se kun englannin opettaja kysyi onko Muurmanski suomen pääkaupunki. Ehdottomasti...

AINNIIIIN ! Tämä on tärkeä. Kahden viikon päästä tästä (koska vasta tulin), pääsen tekemään testejä JALKAPALLOON, Vacarian naisjoukkueeseen, ne oli halunnut että mie tulen pelaamaan niiden kanssa, siis jos olen tarpeeksi hyvä.. Eli täällä on naisjoukkue. Ja jos en pääse siihen, niin on kuulema toinen kaupunki jossa voin sitten pelata. Hui oikeasti nyt pelottaa että olen surkea. Kai mie olen ihan keskiverto hyvä pelaaja, mutta täällä se ei tarkoita vielä mitään.. Hmm.. Toivottavasti pääsen joukkueeseeen. : )))))  Hypin muuten asiasta toiseen melko lahjakkaasti, tavoilleni uskollisena. Haha.

Täällä muuten ON kylmä. Ei ehkä silleen muuten, mutta on kylmä joka paikassa. Koska taloissa ei ole lämmitystä. Huuuhhh.. Suomessa voi sentään mennä sisälle lämmittelemään.

Ja minusta on outoa että ruoan jälkeen ei kiitetä. MIKSeii. Tein sen jo yhdesti enkä tee enään toista kertaa.. sen verran oudosti katsoivat : DD HAHAa. 
Sain kyllä vuoden naurut kun annoin Letician ja maen maistaa salmiakkia. Ei vissiin tykänny,.. :____DDDD Ihmehomma.


Lisään kuvia jossain hyvässä välissä.. mutta kerkeän olemaan koneella aina vaan iltaisin, Ja olen muuten taas yhden päivän jäljessä kirjottamisessa.


beijos, 
Emma