Vain päivä Brasiliaa..

Aamulla oli herätys sitten kuudelta ja neljän tunnin yöunilla ja kymmenen minuutin varoitusajalla piti olla ylhäällä ja lähdössä farmille kaupungin ulkopuolelle. Eli siis minun äidin siskon puolison vanhempien talolle. Möngin ihan unenpöpperössä linja-autoon joka odotti siinä pihalla, - sen verran kuitenkin olin hereillä että huomasin että olipa kyllä hyvä kuntoinen bussi : D Siihen sitten kerättiin kaikki halukkaat kylältä mukaan ja ajettiin kävelyvauhtia kuoppaisilla ja mutkikkailla teillä jokunen tovi. Perille päästyä purkauduttiin kaikki bussista ulos ja se jäi sinne seisomaan eikä palannut välillä siis takaisin. Olisko ne muut sitten ollut jotain työntekijöitä tai muita vastaavia, koska kaikki jäätiin samaan paikkaan. Aamukahvit juotiin peltipurkeista ja maito käytiin lypsämässsä suoraan lehmästä. Koko aamupäivän sitten kuitenkin satoi vettä (yllättäen), että ei voitu oikein mitään tehdä.. Mutta lounaan jälkeen sää vihdoin vähän selkeni. Ja päästiin hakemaan hevoset että lähdetään ratsastamaan - minkä takia oikeastaan sinne farmille mentiinkiin - .. Siis juttuhan on nyt niin, että mie en ole ikinä ratsastanut yksin, kaksin tai edes taluttanut hevosta.. Aluksi oli siis tarkoitus että mie ratsastan yhdessä Letícian kanssa.. koska mitä mie nyt hevosista tajuan. Mutta se tädin mies oli sitä mieltä että kyllähän mie nyt yksin pystyn. Kyllähän mie joo. Eihän se ole kuin ratsastaa. Heh heh..

Noh.. pääsin hevosen selkään sentään ilman sen kummempaa ja huui kun se oli iso : D Ja sitä tunnetta ei voi kuvailla kun tajuisin että sain sen hevosen liikkeelle ja se totteli minua. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä se tosin päätti että nyt mennään liian hiljaa ja lähti juoksemaan tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mutta kyydissä pysyin. 

Oli oikeasti niin upeaa se tunne kun ratsastaa (ihan itse) hevosella ja ympärillä kohoaa rehottavat äkkijyrkät rinteet ja jossain jyrisee koski - ja sie tajuat että täällä mie olen.

Illemmalla vielä kiipesin sinne rinteille katsomaan kun aurinko laski pikkuhiljaa ja tuli pimeää. 

Beijos, 

Emma