Omenoita ja tiilitehtaita ~~

Miten akkia se aika voikaan menna. Kohta istun jo koneessa matkalla kotiin, ja mietin mita tuli jatettya taakse. 
On tainnut tata aikaa vierahtaa, sitten siita kun viimeksi kirjoitin. Mutta en ole istuskellut kotona niin etta olisin koneen taakse ehtinyt jaada postausta tekemaan. Viimeksi kun kirjoitin oltiin tultu vasta rannalta. Noh. Sen jalkeen on ehtinyt tapahtua yhta sun toista. Yksi viikko vierahti tuossa naapurikylassa Ipêssa, jossa mulla yksi tuttavaperhe asuu, ja niiden luona sitten vahan lomailin, ja paasin valilla vahan vetamaan henkea.
Ipê on sellanen pieni kyla (Erika) jossa asuu noin 3000-5000 asukasta, en vielakaan ole saanut sita tarkkaa lukua selville. Erikoistunut viljelyyn. Viinirypaleita, omenoita ja persikoita kasvaa ihmisten takapihoilla ja isoja viljelmia on sitten vahan kauempana keskustasta. Ipên ''suuresta'' keskustasta. ^ Mihin kuuluu koulu, kauppa, apteekki ja kirkko. Tosi paljon paikasta kuitenkin tykkaan kun ihmiset on niin lampimia ja kaduilla on turvallista kulkea. 
Yhtena paivana kavin ipêssa asuvan norjalaisen vaihtarityton, Idan, perheen kanssa katsomassa miten ne hedelmat oikein sailotaan, ja miten kaikki siella oikein kulkee. Ne sailotaan sellasiin kylmiin huoneisiin, jossa ne sailyy piitkan aikaa, eika tarvii pelata etta menee pilalle. Naureskelivat etta voisivat suomityton ja norjalalaisen jattaa sinne kylmahuoneeseen, nehan kun ovat tottuneet tuohon jaatavaan ilmastoon. 
Nukuin yhden yon Idan kotona, ja tosi mukava perhe ja talo niilla onkin ! : ) Kiva aina valilla paasta muiden vaihtareiden kanssa juttelemaan. Varsinkin kun Ida on viela tuosta naapurista, niin ajatusmaailma meilla melko samanlainen. Idan isalla on sellainen tiilitehdas. Vai voiko sita nyt tehtaaksi sanoa. Mutta sellainen tiilen polttamo, vai miksi sita ikina kutsutaankaan. Ja siellakin kaytiin tutustumassa ja oli ihan mielenkiintoista nahda ''tiilen tuotanto''. Haha. 
Viela kuukausi tassa on suurinpiirtein lomaa jaljella, ennen kuin koulut taas uudelleen alkaa - ja sen jalkeen aika meneekin niin akkia etta ei sita oikeasti ehdi tajuta. 
Pelottaa etta mulla jaa asioita tekematta mita haluaisin viela tehda, tai etta ehdin tehda viela jotain mita en haluaisi tehda. Mutta no, se on sitten sen ajan murhe kun paluu koittaa. 
Todellisuus iski siinakin vastaan, etta joskus taalta on pois tultava, kun suomesta lukion opo alko pistelemaan viestia, etta voisit alkaa pikkuhiljaa kuule niita ensivuoden kurssivalintoja pohtimaan. Oi sita lukion ihanuutta kun sinne taas taalta paasee rauhoittumaan. Hah.


Mulla ei ole tahan nyt lisattavana minkaan valtakunnan kuviakaan, kun ne on tuolla omalla koneella ja silleen.. Pahoittelen tata viivastynytta ja tylsaa postausta. Mutta on ollut tassa vahan ratkottavaa muutenkin, etta on tama paivittely vahan jaanyt. Hmm.


~~Emma