HUOMENNA

RIO DE JANEIRO !!! AAAA. Arvatkaa olenko odottanut että pääsen sinne ! 

Huomenna siis tähän aikaan ollaan jo biitsillä. haha... Pitää herätä vissiin yhden tai kahden aikaan, koska ajetaan autolla Porto Alegreen, josta lento lähtee joskus seitsemältä aamulla. 

En kyllä tiiä kannattaako edes mennä nukkumaan ollenkaan..

Saan koko ajan kuulla miten minun pitää kävellä joka paikkaan sen aurinkorasvan kanssa jne. Mutta vaikka en vielä siellä ole niin voin sanoa että siellä_on_kuuma. 

Ja aurinko paistaa kovaa. Ja en halua palaa. ...

Yritän kattoa jos sieltä pystyn kirjottamaan mutta heti kun konetta löytyy niin pistän postausta tulemaan.. Ja lähettelen postikortteja kaikille koeviikkolaisille <3 Haha

-Emma 

Somewhere over the rainbow..

...                Skies are blue,
                   And the dreams that you dare to dream
                   Really do come true.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että mitä oikeastaan on aito Brasilia. Se on jotain mitä ei heti huomaa. Jotain mikä on pinnalta kiiltävä mutta sisältä ruosteessa. 
Brasilia.
Osalla ihmisistä on uima-allas pihalla, sisäkkö ja puutarhuri. ~... mutta kun ajetaan autolla viisi minuuttia toiseen suuntaan tulee vastaan taloja, millaisia ei suomessa näe - koska sellaisia ei yksinkertaisesti edes rakenneta. Taloja, jotka voisi olla pikkupoikien leikkimajoja. Ja niissä asuu ihmisiä. 
Ihmisiä.
Ja lapsia. Jotka joutuvat ehkä lopettamaan opiskelun aikaisemmin koska perhe tarvitsee lisää tuloja - ja lasten täytyy mennä töihin. Lapsia, joilla on unelmia, mutta vain vähän mahdollisuuksia toteuttaa ne.
Koulumatkalla ohitan suuren rakennuksen, jonka ikkunoista suuret silmät tuijottavat minua. Pihalla roikkuu pieniä vaatteita kuivumassa ränsistyneen leikkikentän takana. Vasta myöhemmin tajuan että rakennus jonka ohi joka päivä kuljen, on orpokoti. Eikä tässäkään kaupungissa ainoa laatuaan. Koska on niin täynnä, että yksi ei riitä. 
Samoin kuin vankila. Joka sijaitsee reitilläni jalkapalloharkkoihin. Joka päivä siitä ohi kulkiessa - tervehtiessä aseistettuja vartijoita - en voi olla ajattelematta mitä siellä, kahden paksun sähköistetyn piikkimuurin, sisällä on.


Vaihto-oppilaana monesti luulee, ja haluaa uskoa, että koko maailma on hyvä. Mutta joka päivä asiat puhuvat päinvastaista. Tappelu koulun pihalla. Tai liikenneonnettomuus, jossa luokkakaverisi on osallisena. 
Vasta kolmen kuukauden jälkeen olen oppinut oikein kunnolla aukaisemaan silmät ja näkemään että ehkä kaikki ei olekkaan niin mustavalkoista kuin aluksi luulin. Kotiin illalla kävellessä tajuan että ehkä mae onkin oikeassa, kun ei päästä minua yksin ulos pimeän jälkeen. Ehkä maailma ei olekkaan niin viaton. Enkä näe siitä kuin ihan pienen pienen palan.
Ennen tänne tuloa luulin tietäväni jotain. Mutta mitä enemmän näen ja opin, tajuan että en loppujen lopuksi tiedä oikeastaan mitään. 

 


Beijos, Emma

Hehkutus

  15 päivää Rioon !!! Kuulin just mãelta että mulla on ehkä mahdollisuus tehä sellanen riippuliito juttu - ne jotka on kattonut elokuvan - Rio ( sen animaation )  tietää mistä puhun. Mennään ehkä katsomaan myös Flamengon tai jonkun muun joukkueen peliä maracanalle ja tietenkin mennään biitsille ja shoppailemaan jaja...

Hellouu suomi

Taisi taas tuo kirjoittelu unohtua. Noh. Luan Santanan konserttiin siis mentiin silloin pari viikkoa takaperin perjantaina. Koulun jälkeen lähdettiin suoraan linja-autolla kohti Passo fundoa, ja mentiin kaverin tuttujen luokse - jossa myös se viikonloppu yövyttiin.

Konsertti paikalle saavuttiin pari kolme tuntia ennen konsertin alkua. Ja siis minunhan oli ihan pakko saada ostaa sieltä hallin ulkopuolelta sellainen vilkkuva valokeppi, kymmenen realia siitä menin maksamaan - kun sisältä kuulema sai vain viidellätoista realilla. Ihan tyytyväisenä sitten menin sisälle ja istuttiin odottamaan että konsertti alkaisi - kun kiertelevät kauppiaat niitä samaisia valokeppejä tulee kauppaamaan viidellä realilla. heh heh.  No joo. Konsertti oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja tosi paljon tykkäsin. : ) Kotiin palattiin sitten sunnuntaina, ja pamahti viikon kotiaresti samantien - mutta kaipa se oli ihan syystäkin. Tai kukapa sitä tietää.. Yllättävän paljon asioita kerkesi tekemään sen viikon aikana kun joutui tekemistä keksimään ihan vain kotona. Aloitettiin kuntoilukin siskon kanssa ja joka päivä mentiin lenkille, että päästiin vähän tuulettumaan - pitää näitä vaihtarikiloja alkaa karistelemaan jollakin tapaa. Viikonloppuna tekaisin yhden historian kotitehtävän, esitelmän jostain omasta mielestä suuresta Brasilialaisesta - tai mie olisin saanut vaihtoehtoisesti tehdä myös jostain suomalaisesta mutta ei tullut ihan heti ketään niin hienoa mieleen että päätin vaan yksinkertaisesti tehdä esitelmän Peléstä.. ja noh. Vaikeuksien kautta voittoon.. Sanonpa vain, että ei ole mitään lasten leikkiä tehdä jotain esitelmää vieraalla kielellä. 
Vieraasta kielestä puheenollen, olen kehittellyt tässä pikkuhiljaa sellaista omaa kieltä - tai siis tämän portugalin kanssa tulee harva se päivä hauskoja  - tai ei aina niinkään hauskoja - virheitä... Esimerkiksi yksi päivä tässä sanoin siskolle että minä voin tänään '' varrumar '' eli yhdistin lahjakkaasti kaksi sanaa - '' arrumar '' eli siivota ja ''varrer'' eli lakaista  - mutta mikä on tässä nyt ongelma kun kaikki ymmärsi mitä sanoin - hahahah : D 
Ja kysyin eräs päivä maelta että onko tämä lakana Susan ? - kun tarkotus oli kysyä onko tämä lakana likainen.. mutta tudo bem. Onhan se hyvä että tässäkin talossa on joku jonka jutuille - tai puheelle - saa aina nauraa kun tämä aukaisee suunsa. HAha : D
Huomenna minun yhteyshenkilö, pari vaihtaria mukanaan, tulee tänne vierailulle - onhan se jo aikakin, niin monesti olen siellä A. Pradossa ravannut. Päivällistetään yhdessä, ja sen jälkeen esitten näille tämän meidän suuren suuren kaupungin ihmeitä . : ) 
Mutta nyt on aika mennä jo nukkumaan joten 'te mais. 


Beijos, Emma

Normipäivä..

Aamulla herään kuuden aikaan jonkun tajuttoman hirveän kuuloisen linnun rääkyessä minun ikkunan alla. Ja joka aamu se toistaa saman konsertin. Suurinpiirtein seitsemältä kyllästyn siihen lintuun ja nousen ylös. Seitsemän kolmekymmentä lähdetään siskon kanssa kävelemään kouluun. Portaiden puolivälissä edellinen huomaa että jotain puuttuu ja palaa hakemaan. Koulumatkaan kuuluu viitisen minuuttia, plus viisi minuuttia menee juorutessa jonkun puolitutun kanssa bussipysäkillä. Koulun kello soi n. 7.45 ja oppilaat alkaa valua luokkiin siitä kymmenen minuutin päästä. Ensimmäinen oppitunti sujuu jotenkuten rauhassa valtaosan porukasta vielä nukkuessa. Toisella oppitunnilla oppilaat alkaa heräilemään ja tuon tuostakin jokin keskeyttää opetuksen. Tai siis opettajan yksinpuhelun, jonka peittää tasaisen epämääräinen meteli. Kolmannella oppitunnilla opettajan taas vaihtuessa joku karkaa luokasta. Opettaja yrittää kahdenkymmenen minuutin ajan leikisti opettaa ja saada luokkaan järjestystä, mutta lopulta kyllästyy ja istuu lähimmälle vapaalle pulpetille ja alkaa jutella oppilaiden kanssa viikonlopusta ja yhdessä kuunnellaan musiikkia opettajan kännykästä. Lopulta kello soi ja kaikki oppillaat ryntäävät luokista viidentoista minuutin välitunnille. Jos sinä päivänä sattuu olemaan jotain syötävää tarjolla syntyy kellon soidessa juoksukilpailu jonoon ruokalaan. 

 Ne jotka eivät vaivaudu juoksemaan ostavat jotain syötävää kanttiinista. Kellon taas soidessa kukaan ei tee elettäkään lähteäkseen takaisin luokkiin vaan opettajien pitää kädestäpitäen taluttaa jokainen oppilas oikeaan luokkaan. Neljännellä oppitunnilla vain harva vaivautuu aukaisemaan kirjaa oikealta sivulta. Tai edes kaivamaan sitä esille. Luokan takaosassa on joko meneillään jalkapallo peli koepapereista tehdyllä paperipallolla, tai sitten joku on tuonut kouluun kitaran ja kaikki kokoontuvat yhdessä laulamaan. Yksi oppilas lakkaa kynsiä ja toinen kuuntelee musiikkia, kolmas nukkuu, neljäs huutelee ikkunasta ohi kulkevalle kaverille, viides ja kuudes vääntävät kättä, seitsemäs lukee kirjaa, kahdeksas puhuu puhelimessa ja loput juttelevat muuten vain keskenään ja puuhailevat muuta oleellista. Viidennellä tunnilla opettaja lätkäisee eteen monisteellisen tehtäviä, jotka jokaisen pitää tehdä ja palauttaa tunnin päätyttyä. Ehkä viitisen oppilasta tekee tehtävät, ja loput kerääntyvät ympärille kopiontiketjuun. 11.45 Kello lopulta soi  ja päättää sen päivän. Sitten käveleskellään kotiin valmistamaan päivällistä. Päivällisen jälkeen yhden aikaan käydään heittämässä pikkusisko kouluun. Sen jälkeen siivotaan koko talo lattiasta kattoon ennen kuin mae tulee töistä takaisin. Siivouksen jälkeen ollaan vapaita tekemään mitä huvittaa. Normaalisti kirjottelen päiväkirjaa, juttelen Letician kanssa, ja hengailen vain kotona.

weheartit.com

Ehkä käydään kaupugissa ostamassa jotain, tai mennään yhdessä tyttöjen kanssa pyörimään jäätelöbaareihin tai kadulle. Illalla hengaillaan koko perhe vain kotona yhdessä katsoen novellaa tai muuta vastaavaa. Ja kun lopulta pääsen nukkumaan muistan että en taaskaan kirjoittanut blogia. <3

Yksi päivä tässä oltiin Letician kanssa menossa Lauran koululle kun meitä vastaan tuli nainen jolla oli kaula yltäpäältä veressä, ja ohi mentyä käännyin katsomaan niin sillä oli koko takaraivo auki ja veressä. Leticia ei mitään huomannut niin käskin sen kysymään siltä naiselta että onko kaikki ihan ok. Hieman omituisesti se ehkä kieltämättä käyttäytyi. Käveli hieman - pysähtyi, puhui itekseen, katseli ympärille ja käveli taas vähäsen. Kun mentiin kysymään tarviiko se apua ja mitä oikein tapahtui.. - Niin tämä vain että ei tässä mitään apua tarvita kaikki on aivan hyvin ja kertoi kaatuneensa. Ohjattiin se sitten sairaalaan, kerta siinä edessäkin satuttiin seisomaan . Hieman ihmetytti kun ei se ollenkaan vaikuttanut siltä että tässä tarviis mihinkään sairaalaan mennä, mutta ei vastustanut kun hänet sinne kuitenkin vietiin. 
Huh huh. Ei tapahdu joka päivä suomessa.


Ja sitä vain että arvatkaa kuka menee ensi perjantaina Luan Santanan konserttiin ! 


- Emma
 

DOIS meses

Näin se elämä täällä rullailee eteenpäin.. harvoinpa se taaksepäin menee, vaikka joskus niin toivoisin. Tänään tuli sitten kaksi kuukautta täyteen siitä kun helsinki-vantaan lentokentällä viimeisen kerran käveleskelin Suomen kamaralla. 
Hullua miten aika noin vain voi vierähtää. Vastahan sitä tultiin. Ja enään jäljellä yhdeksän kuukautta. Miten lyhyeksi tämä vuosi lopulta jääkään. - Vaikka välillä on niitä päiviä jolloin tuntuu että mieluiten lähtisi seuraavalla lennolla kotiin,. mutta kuitenkaan en tähän mennessä vaihtaisi päivääkään pois..

2 kuukautta ! Ja elossa ollaan edelleen.

Beijos, Emma

Maanantai

Here I am again : ) siis kotona. .. hiukan raskaan viikonlopun jälkeen. Tänään en mennyt kouluun ( Haha ) koska pääsin eilen kotiin vasta keskiyöllä eikä edellisenä yönä tullut nukuttua ollenkaan niin hieman väsytti. 
Perjantaina lähdin linja-autolla siis Antonio Pradoon sinne orientaatioon joka kestäis lauantain ja sunnuntain. Heti ensimmäisenä perillä huomasin että ei ole mitään parempaa kuin tajuta miten paljon enemmän nyt osasinkaan puhua portugalia kuin silloin kun viimeksi olin samassa paikassa. En enään puhunut juuri ollenkaan englantia minun yhteyshenkilönkään kanssa vaan kaikki vaan portugaliksi. Tässä vaiheessa huomasi muutenkin yllättävän selvästi eron siinä ketkä on lähestulkoon pelkästään turvautuneet englantiin nämä kaksi kuukautta- , niin ei ne sitten paljon portugalia puhuneetkaan. Itsellähän ei ole ollut paljon valinna varaa... Mutta hyvä vaan.. ei tarvii enään kulkea joka paikassa sanakirja kädessä. Oli oikeastaan helpompi jutella muiden vaihtareidenkin kanssa portugaliksi .. kun englanti hieman hakusessa. '' In my cidade we don't have muitas pessoas quem fala ingles.. But it is good, porque eu nao came to brasil to speak ingles.. '' HAhahHa. Mutta kaikki siellä suurinpiirtein kuitenkin ymmärsi kaikkia - koska kaikilla muillakin oli sama tilanne. Orientaation '' opetus '' oli siis kuitenkin englanniksi.  
Lauantaina palasin sitten takaisin kotiin niiden kaverin synttäreiden takia. Joskus yhdeksän aikaan sinne mentiin ja kotona oltiin puoli kuudelta aamulla. Juoksin sisälle vaihtamaan vaatteet - taksiin - linja-autoon ja uudelleen antonio pradoon. Sunnuntai meni sitten niin koomassa ettei mitään järkeä. I was like a living death .. miten se ikinä suomeksi sanottaiskaan. Päätä särki tajuttomasti kun ei ollut tullut nukuttua.

 

Mutta takaisin lauantaihin. Ne synttärit oli siis ne paljon puhutut 15-vuotis synttärit, mikä on jostain syystä täällä tajuttoman suuri juttu. Siis ihan tosi.. aloin jo miettimään että onko tässä mitään järkeä - koska ne oli oikeasti niinku jotku sairaan isot häät - ilman sulhasta. En kyllä suomessa edes ole ollut yhtä isoissa häissä, mitä nuo synttärit oli. Hulluna kaikki seinät täynnä kuvia synttärisankarista, TYYNYJÄ joissa kuvia siitä, oli kaksi sellaista isoa valkokannasta jossa pyöri kuvia synttärisankarista, ja kun hän sitten lopulta saapui sinne ( kaikkien vieiraiden jälkeen luonnollisesti ) - valkoisessa kokopitkässä laahusmekossaan - niin siellä näytettiin videokuvaa sen saapumisesta , ja kaikeasta mitä se teki niin otettiin koko ajan videota, joka heijastui sinne valkokankaalle että koko juhlaväki varmasti näki. Siellä oli joku pitopalvelu ja hulluna sellasia tarjoilijatyyppejä jotka koko ajan kierteli siellä täyttäen ihmisten toiveita.. Ei kai siinä jos tykkää. Onhan se ihan järkevä kohde sijoittaa kolmen kuukauden normipalkan verran rahaa synttäreihin.  


Yllä tuo video - joka ei muuten mitenkään liity tähän aiheeseen - on vain niin suloinen <3 : ) 
Sunnuntaina muuten silloin kun palattiin autolla yöllä kotiin niin piti tehdä äkkijarrutus kun tien yli käveli joku elukka millaista en ole kyllä ikinä nähnyt.. hyvä jos valokuvissa  : D niinku joku vaalenpunainen pieni sianpoikanen pitkän kärsän kanssa .. nimeä sille en muista : D Tämä minun kirjotusten laatu on muuten kyllä vähentynyt kun suomen kieli takkuaa eikä tästä oikein mitään tahdo tulla mutta.. : )


Beijos, Emma