Finalmente ~ Musiikki. On tosi suuri osa arkea ja elämää täällä. Ensimmäinen kysymys - tutustuessa uuteen ihmiseen - liittyy musiikkiin.. Jokainen Brasilialainen rakastaa musiikkia.. Koska musiikkityylejä löytyy jokaiseen makuun. Yllättäen..
~ Sertaneja ~
_Rakastan_ ( Ja siksi lista näistä onkin pitkä. hahaa ) Mutta tätä siis suurin osa kuuntelee ilman mutinoita. : )
Ihan ensimmäiseksi on pakko laittaa kaikkien rakastama - Michel telo - Ai se eu te pego... Joka on niin suurta menestystä kuulema euroopassakin jo kylvänyt että suomessa ei ole kukaan tainnut kuulla tyypistä mitään...
Mutta tätä soitetaan joka_paikassa_..Tuohon yhteen lauluun tiivistyy melkoisesti Brasiliaa .. jos tarkemmin miettii.. - löytyy netistä versio englanniksikin (Oh, if I catch you..) - mutta sanonpa vaan että sanoitus on niinkuin olis suoraan google-kääntäjään lätkäisty.
- Luan Santana .. Jonka koserttiin silloin yksi kerta menin. - Adrenalina
Amar não é pecado ..
Jorge e Mateus - Amo noite e dia
Paula Fernandes -
Gustavo Lima - Gata me liga...
- Sou foda !
- Pega Eu
~ Samba ~
Samba ja pagode on aika samanlaisia, mutta samba on enemmän karnavaaleja varten.. : )
~ Pagode ~
~ Funk ja elektrofunk ~
Niin hirveää kuin se onkin niin nykyään jopan olen oppinut melkein sietämään sitä. Hahaha.
- Jesica ta loca
Funk - Parado na esquina
~ GAÚCHA ~
Eli musiikkia mitä soitetaan pelkästään tällä Rio Grande do Sulin alueella ... : )
- Eu Sou do Sul
- Tchubirabiron !!
jota ei voi oikein luokitella mihinkään edellisistä. :_D
Täällä_on_kuuma. Tänäänkin mittari jo aamulla näytti kolmeakymppiä. Yölläkään ei lämpö laske kahdenkympin alapuolelle. Taloissa ei ole ilmastointia, vaan ainoa viileä paikka koko kaupungissa on pankki. On niin kuuma että ei voi - eikä huvita - tehdä mitään vaan kaikki porukat vaan makaa niiden vähäisten tuulettimien äärellä, ja odottaa että aurinko laskee. Meidän talo on kaiken muun hyvän lisäksi kivitalo, ja varastoi kaiken lämmön sisälle niin kovin lahjakkaasti että... Kuuma. Kuuma. Kuuma. Huuh.
Beijoos Emma
Ja jos joku ei huomannut, niin ulkoasu lähti uusiksi,.. osittain vahingossa. Heh Heh,...
Eli on tässä aika paljon taas kirjottamisen arvosta juttua ehtinyt tulla.
Voisin vaikka aloittaa tuosta perheenvaihdosta. En tiedä onko vika enemmän minussa vai perheessä kun ei mene yhteen, oletettavasti molemmissa yhtä tasavertaisesti. Mutta totesin että ei tämä elämä enään tässä perheessä onnistu ei niin millään - ja juteltiin sitten minun yhteyshenkilön kanssa ja yhdessä tultiin sitten siihen tulokseen että on parempi että lähden kokonaan pois Vacariasta. Ja päädyttiin siihen että tulen tänne Ipêen, kun paikkaakin jo tunnen - ja myös kavereita jonkun verran on. Mutta kuitenkin periaattessa joudun alottamaan alusta. Vaikka kieli ei onneksi enään ole se mikä tuottaa ongelmaa. Uuteen perheeseen tulin siis vasta eilen. Kun meni asioita selvitellessä ja miettiessä aikaa.. - Perheeseen kuuluuvat Äiti, 16-vuotias sisko, setä ja ukki. Hieman eriinlainen kokoonpano kuin yleensä, mutta tykkään Tosi paljon jokaisesta. Talo on tälläinen kaksi-kerroksinen, mutta asumiseen käytetään vain yläkertaa, ja alakerrassa on sellainen pieni jäätelöbaarin tapainen systeemi. Takapihalta löytyy viinirypäle- ja kiivi viljely. Lemmikkeinä kuutisen kappaletta undulaatteja. Olen varma että tulen viihtymään tässä perheessä hyvin. Alku ainakin on lähtenyt käyntiin täysin eri vaihteella kuin edellisissä perheissä. Ja kaiken lisäksi tykkään enemmän Ipêstä kuin Vacariasta.. tälläinen pieni ja turvallinen kaupunki jossa ei tarvii vuorautua taloihin lukkojen taakse riippumatta siitä oliko päivä vai yö.. Vaikka täältäkään ei niitä pilvenpiirtäjiä, pitkiä hiekkarantoja ja kauppakeskuksia löydy niin apteekki ja ruokakauppa riittää mulle ihan hyvin. Talo on ihan tässä Ipên suuren keskustan sykkeessä, ja kouluun on kivenheiton verran matkaa. Tulen opiskelemaan toisen vaihtarin kanssa samalla luokalla - valinnanvaraa ei nimittäin paljon olen, luokkia kun sattuu olemaan vain yksi.
Kuvassa minun uusi sisko. Mentiin eilen yöllä katsomaan ja ihmettelemään kukkaa joka aukeaa vain kerran vuodessa, ja pelkästään yöllä - joten tuli sitten sekin kummajainen nähtyä.
Asiasta Rodeoon.. Samalla kun viime viikolla käytiin hakemassa minun tavarat edellisestä kodista jäätiin ( Minä ja Ida - norjalainen vaihtari, joka myös asuu Ipêssä ) rodeoon viikonlopuksi. : ) Vacariassa nimittäin on nyt meneillään Etelä-Amerikan suurin rodeo, joka kestää ensi viikon vielä kokonaan. Käytännössä koko kaupunki muuttaa viikoksi asumaan rodeoon, ja muilta paikkakunnilta ja ulkomailtakin tullaan sinne rytisten. Mentiin yhdessä minun ensimmäisen perheen kanssa .. jota voi pitää outona, että edelleen niiden kanssa hengailen, vaikka sieltä pois lähdinkin. Juttu on niin, että ne on mulle kuitenkin aina perhe, koska ne minua silloin kesti kun kaikki oli vaikeaa enkä osannut puhua enkä mistään muustakaan mitään tajunnut. Eli edelleen ollaan hyvissä väleissä ja yhteyttä pidetään, vaikka minun yhteyshenkilö ei siitä oikein tykkääkkään. Eli mentiin niiden kanssa yhdessä, vaikka siitä seurasi kyllä armoton sählääminen AFS:n kanssa.. jonka pitää jokaisesta pienestäkin asiasta tehdä iso ongelma. Nojoo. Asiaan. Nukuttiin lauantain ja sunnuntain välinen yö teltassa siellä rodeon leirintä-alueella. Ja Rodeo_Oli_Iso_ Oikeasti hirveästi ihmisiä. Mutta oli jotain niin parasta ! Ei voi selittää mitä siellä edes tehdään koska se pitää itse nähdä ja kokea ! Rodeosa syödään.., kävellään.., nähdään kavereita, jutellaan, syödään..., tanssitaan niinkuin gaúcho konsanaan, syödään vähän lisää.., nukutaan..., valvotaan, kuunnellaan musiikkia, kierellään alueella, katsotaan rodeota, lassoa,.., ei käydä suihkussa, toivotaan että ei sada vettä, valitetaan miten on kuuma ja hyttyset syö, syödään taas vähän lisää, nukutaan teltassa - ja maanantaina palataan töihin niin kovin pirteinä. Tai ei palata ollenkaan.
Ida ja Emma, lehmitytöt.. : > Duas gringaas
Katellaan tässä vielä siskon kanssa josko viikonlopuksi mentäis sinne yhdessä : ) Ja sen jälkeen jo onkin Emma 18 Finalmente. : ))) )
See u later, yritän alkaa kirjottelemaan lyhyempiä päivityksiä ja useammin. Heh Heh. Beijos ~ Emma ~
Miten akkia se aika voikaan menna. Kohta istun jo koneessa matkalla kotiin, ja mietin mita tuli jatettya taakse. On tainnut tata aikaa vierahtaa, sitten siita kun viimeksi kirjoitin. Mutta en ole istuskellut kotona niin etta olisin koneen taakse ehtinyt jaada postausta tekemaan. Viimeksi kun kirjoitin oltiin tultu vasta rannalta. Noh. Sen jalkeen on ehtinyt tapahtua yhta sun toista. Yksi viikko vierahti tuossa naapurikylassa Ipêssa, jossa mulla yksi tuttavaperhe asuu, ja niiden luona sitten vahan lomailin, ja paasin valilla vahan vetamaan henkea. Ipê on sellanen pieni kyla (Erika) jossa asuu noin 3000-5000 asukasta, en vielakaan ole saanut sita tarkkaa lukua selville. Erikoistunut viljelyyn. Viinirypaleita, omenoita ja persikoita kasvaa ihmisten takapihoilla ja isoja viljelmia on sitten vahan kauempana keskustasta. Ipên ''suuresta'' keskustasta. ^ Mihin kuuluu koulu, kauppa, apteekki ja kirkko. Tosi paljon paikasta kuitenkin tykkaan kun ihmiset on niin lampimia ja kaduilla on turvallista kulkea. Yhtena paivana kavin ipêssa asuvan norjalaisen vaihtarityton, Idan, perheen kanssa katsomassa miten ne hedelmat oikein sailotaan, ja miten kaikki siella oikein kulkee. Ne sailotaan sellasiin kylmiin huoneisiin, jossa ne sailyy piitkan aikaa, eika tarvii pelata etta menee pilalle. Naureskelivat etta voisivat suomityton ja norjalalaisen jattaa sinne kylmahuoneeseen, nehan kun ovat tottuneet tuohon jaatavaan ilmastoon. Nukuin yhden yon Idan kotona, ja tosi mukava perhe ja talo niilla onkin ! : ) Kiva aina valilla paasta muiden vaihtareiden kanssa juttelemaan. Varsinkin kun Ida on viela tuosta naapurista, niin ajatusmaailma meilla melko samanlainen. Idan isalla on sellainen tiilitehdas. Vai voiko sita nyt tehtaaksi sanoa. Mutta sellainen tiilen polttamo, vai miksi sita ikina kutsutaankaan. Ja siellakin kaytiin tutustumassa ja oli ihan mielenkiintoista nahda ''tiilen tuotanto''. Haha. Viela kuukausi tassa on suurinpiirtein lomaa jaljella, ennen kuin koulut taas uudelleen alkaa - ja sen jalkeen aika meneekin niin akkia etta ei sita oikeasti ehdi tajuta. Pelottaa etta mulla jaa asioita tekematta mita haluaisin viela tehda, tai etta ehdin tehda viela jotain mita en haluaisi tehda. Mutta no, se on sitten sen ajan murhe kun paluu koittaa. Todellisuus iski siinakin vastaan, etta joskus taalta on pois tultava, kun suomesta lukion opo alko pistelemaan viestia, etta voisit alkaa pikkuhiljaa kuule niita ensivuoden kurssivalintoja pohtimaan. Oi sita lukion ihanuutta kun sinne taas taalta paasee rauhoittumaan. Hah.
Mulla ei ole tahan nyt lisattavana minkaan valtakunnan kuviakaan, kun ne on tuolla omalla koneella ja silleen.. Pahoittelen tata viivastynytta ja tylsaa postausta. Mutta on ollut tassa vahan ratkottavaa muutenkin, etta on tama paivittely vahan jaanyt. Hmm.
Joulu siis vieteltiin rannalla tuossa viereisessä osavaltiossa. Koko viikon kahta päivää lukuunottamatta satoi vettä ja oli pilvistä, joten hyvää rantalomaa vain kaikille. : ) Mutta niin se oli koko Brasiliassa. Sateinen joulu vietettiin syöden kalkkunaa ja yhdessä katsellessa telkkarista jouluohjelmia. En voi väittää ettenkö olisi omaa kotia, perhettä, suomea, lunta ja kylmää joulua ikävöinyt. Mutta se joulu meni erilaisissa merkeissä ja turha edes odottaa että joulu olisi täällä samanlainen kuin on tottunut. Vaikea viikko se oli, mutta ohi sekin meni - kaikkeen tottuu ja aika menee eteenpäin. Pian minunkin laskurit alkaa hälyttää puoliväliä, joka tuntuu ihan hullulta. Puoliväli ja niin paljon on tapahtunut, ja kuitenkin vielä niin paljon asioita mitä tahtoisin tehdä. Noh. Sitä murehdin sitten myöhemmin.
~ Kielen ihmeellisyyksiä.. Rannalla kokoajan huolehdin että '' onko kenelläkään videotykkiä mukana ? '' kun yritin kysellä että ottiko kukaan aurinkorasvaa mukaan.. hmm
Nimittäin protetor = aurinkorasva _ projetor = videotykki _ ja enköhän mie kokoajan onnistu jotenkin lahjakkaasti sekottamaan nuo kaksi toisiinsa.
Kerrankin sain lisättyä kuvia tännekkin, kun aina tulee laitettua vain facebookkiin. Laitatin hiuksiin tuollasen tererén, joka noissa muutamissa kuvissakin näkyy. Viimeisessä kuvassa minun ''setä'', jonka talossa oltiin asumassa, ja kävin sen kanssa henkeviä keskusteluja mm. suomen verotuksesta, palkoista ja politiikasta (?) ..,
Viikonloppuna on vuorossa siskon valmistujaiset, ja sen jälkeen luultavasti lähden jaloista pois viikoksi mummolaan tuonne maaseudulle. Muutaman viikon sisällä nimittäin tämä nykyinen hostsisko muuttaa opiskelemaan Caxias do Suliin, en muista joko siitä mainitsin - mutta sitten jään tänne itekseni hostäidin kanssa asustelemaan loppuajaksi. Ja luulen että nyt on parempi vähän antaa noillekkin tilaa valmistella muuttoa ja stressata rauhassa asunnosta ja muusta sellaisesta.
Postausehdotuksia otetaan vastaan, sekä ehdotuksia tyypillisestä suomalaisesta ruoasta, jonka olen luvannut näille valmistaa. : )
Toissapäivänä mentiin Caxias do Suliin tekemään siskon ja sen poikakaverin jotain yliopistojuttua ( tyyliin sisäänkirjaantuminen ) ja samalla minunkin piti siis lähteä mukaan selvittämään poliisille jotain epäselvyyksiä minun henkilöllisyyspapereissa. Lopulta sekin sitten paljatui niinkin vakavaksi jutuksi että puuttui sormenjäljet jostain paperista. Noh. Kannatti tulla.
weheartit.com
Aamulla jo kotoa lähtiessä ei olo ollut mikään paras, - hieman ehkä lyhyet yöunetkin siihen lisäksi, eikä sitä ainakaan päivän myötä helpottanut se armoton ramppaaminen ympäri yliopiston campusta. - Kun saavuttiin sinne campukselle jäin sinne yhteen kahvilaan syömään vähän jotain kun ei tullut taaskaan aamulla mitään syötyä - ja muut siis menivät niitä sisäänkirjautumisia selvittämään -
~~ Hyi kun lensi juuri joku kolikon kokonen ötökkä ikkunasta sisälle ja nyt tuijottelee tuossa verholla minua.. : < ~~
weheartit.com
Ja oikeasti väsytti ihan hirveästi, huimasi ja päätä särki.
Sitten taisi käydä niin että nukahdin siihen pöydälle kaikkien ihmisten siitä ihmetellen ohikävellessä. No jos sattuu olemaan suomalainen vaihtari niin silloin on välillä aivan luvallista nukkua yliopiston kahvilan pöydällä. No problems.
.... Sitten myöhemmin tuli minun porukat minut sieltä kuitenkin herättämään.
No mentiin sitten syömään vähän jotain (taas) .. ei oikein huvittanut hirveästi mitään hampurilaista vetää mutta niin kovasti halusivat sen minulle syöttään niin syödään sitten. Eikä ainakaan oloa se parantanut.
Päivän siinä sitten hortoilin ihan puoliunessa ja huimauksessa näiden perässä kun raahasivat ympäri yliopistoa. Varmaan ihan mielenkiintoinen paikka, jos siitä jotain olisi jäänyt mieleenkin..
Välissä mentiin autoon istumaan - tai nukkumaan. Ja sitten taas mentiin ja kohta ei enään tuntunut olevan jalkoja olemassa.
No.
Ei varmaan ole paras mahdollinen idea yhtä suomityttöä vähällä nesteytyksellä ja unilla kuljetella ympäriinsä yli äyräiden. +34 Asteen helteessä. Farkuissa.
Lämpöhalvaushan siinä tulee vähemmästäkin.
Ja se tarina päättyi sitten niin että lopulta oksentelin sinne yliopiston roskapönttöihin. Ja sitten huolehtivaiset brasilialaiset minut kuljettivat johonkin terveyskeskukseen - mitä sitä nyt vatvomaan mikä siihen on iskenyt. Oksensi ja sillä hyvä.
Juuri vielä kun pääsin äitille sanomasta että eihän minun nyt niitä sinun mukaan antamia maitohappobakteereita (vai mitä olivatkaan) tarvii enään tässä vaiheessa alkaa syömään kun en tähänkään mennessä minkäänlaisesta taudista ole kärsinyt. No sen siitä sitten saa.
Olen muuten tottapuhuen välillä vähän väheksynyt sitä että täällä niin vaarallista olisi kuin kaikki väittää ja kokoajan puhuu että varkaita on ja ne tulee taloihin ja autotalleihin. Mutta niinpä sitten siitäkin minulle todistukseksi oli varkaat viikkoa minun lähdön jälkeen murtautunut minun entisen talon autotallehin. Muureista ja lukoista vähää välittämättä. Siinä meni sitten sekin epäilys.
Tänään tasan KUUSI KUUKAUTTA ETTÄ PALAAN SUOMEEN. Sain tietää että Helsingin lentokentältä 22. kesäkuuta minut pitäisi olla noudettavissa. Leivoin vihdoin pipareitakin. Pitkään ja hartaasti sain kyllä siirappia ja sooda etsiä ympäri kaupunkia.
Siirapin löysin mutta soodaa ei sitten mistään. Kunnes kotiin saavuttua huomasin että rakas äitinihän sitäkin oli lähettänyt. Hyvä kun alusta asti tarkkaan tarkistit. No olihan se ihan kiva kierellä kaikki kaupungin kaupat ja ihmetellä yhdessä kaupan henkilökuntien kanssa että mitä se sellainen sooda on.
Jotain juotavaa ? Vai onko se joku hyytelö ?
Huomenna sitten rannalle ! Jossa sitten ollaan 2. päivään asti. Että luultavasti ei pahemmin tarvii postausta ennen sitä enään tänä vuonna odotella kun ei kuulema nettiä sieltä kannata etsiä.
Yritän olla itteäni polttamatta ja syön sitten siellä pipareitani.
Hyvää joulua ja Uutta vuotta 2012 kaikille ! Olette tärkeitä !
weheartit.com
Beijos, Emma
~~ enkä keksinyt parempaa otsikkoakaan. Niille joille sana on uusi, paralelepipedo on se kivi mikä on täällä niissä niin iki ihanissa mukulakiviteissä.
