sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tapahtui Brasiliassa

Aamulla heräsin puoli kahdelta, kun minun hostäiti ja -sisko juoksee minun huoneen ohi kumarassa kohti talon takaosaa ja huutaa minua mukaan. Pihalta kuuluu huutoa ja laukauksia. Koskaan ei ole niin nopeasti tullut noustua sängystä ylös. Kyyristyttään yhdessä talon takaosaan täristen pelosta ja kylmästä. Pihalla laukauksen äänet ei ota loppuakseen ja juoksuaskeleen ulkoa tuntuvat kokoajan tulevan vain lähemmäksi. Kaksikymmentä pitkää minuuttia istutaan siellä perimmäisessä huoneessa hiljaa ja toivoen että kaikki menisi pian ohi. Kello soittaa pian kolmea ja puhelinkin pyytää vastausta. Kohta ulkoa kuuluu lisää juoksuaskeleita ja joku aukaisee oven. Naapurissa asuva täti ja serkku ryntäävät sisään huolestuneina ja kertovat kaiken viimein olevan ohi. Ensimmäisestä säikähdyksestä selvittyä törmätään kaikki yhdessä ulos katsomaan mitä siellä oikein tapahtui.. Pankin edus täynnä ihmisiä ja poliisiautoja vain muutama. Pankkiryöstö. Tärinältä päästyä lähdetään lähemmin tarkastelemaan paikkoja ja kuulemaan tietoja muilta.. Ambulanssi ryntää paikalle mutta vakavempia uhreja ei onneksi ole. Yksi loukkaantunut sivullinen.
      Ennen koko välikohtausta minun hostäiti kuuli pihalta ääntä kuin olisi raahattu jotain painavaa lattiaa pitkin.. Meni ikkunasta tarkistamaan tilanteen ja kun mitään ei nähnyt sulki ikkunan. Pian kuuluu törmäyksen ääni ja hostäiti huolestuu ja menee uudestaan ikkunaan ja sanoo soittavansa poliisit, ennen kuin seuraa jotain vakavampaa. Hostsisko kieltää turhaa vaivaamasta poliiseja ja käskee takaisin nukkumaan, koska ei ole mistään varmuutta. Hostäiti ei ehdi edes palata sänkyyn kun pihalta kymmenen metrin päästä talosta alkaa kuulua sanailua ja huutoa, hostäiti menee kolmannen ja viimeisen kerran ikkunaan, ja samassa alkavat luodit lennellä. Pihalta kuuluu tappelun ja sanattelun ääniä ja joku huomaa hostäidin ikkunassa. Hostäiti paiskaa ikkunan kiinni, joka paiskaantuu voimalla takaisin, ja jää auki. Aamulla ikkunan vierestä katosta löytyy luodin tekemä reikä.

Kahdeksasta pankkiryöstäjästä kiinni jää vain yksi.. Sama mikä tapahtui vuosi takaperin tapahtui tänään uudestaan.. eikä varmasti jäänyt viimeisekseen. 




 
     ~~ Emma

tiistai 28. helmikuuta 2012

Back to the school !

Lomat oli ja meni ja nyt takaisin kouluun ! Ensimmäinen päivä uudessa koulussa ja uudessa luokassa.. Tosi paljon tykkäsin kaikista, vaikka olikin erilainen ensimmäinen päivä kuin kuusi kuukautta sitten : D Haha. Oikeasti ei voi muuta kun nauraa kun muistelee sitä minun ensimmäistä viikkoa koulussa. Ja sitä miten istuin tuppisuuna 24/7, ja koulussa ollessa kaikki vaan tuijotti minua niinkuin olisin toiselta planeetalta, mutta enhän mie monenkaan kanssa puhunut, kun en osannut .. Mutta nyt ihmiset lähinnä tuijottaa minua vain siksi että olen joku outo blondi joka puhelee itekseen käytävillä ja lauleskelee jotain epämääräistä kun pitäis kuunnella ohjeita. Nojoo. Cada um com seus problemas.. Jokainen on vähän outo omalla oudolla tavallaan. Hah.
Eli tällä hetkellä menin tässä brassi koulusysteemissä viimeiselle luokalle.. Mutta tätähän teen kuitenkin vain nelisen kuukautta, niin onko sillä loppujenlopuksi niin väliä olenko ensimmäisellä vai viimeisellä luokalla.. Vaikka viimeinen luokka on tietenkin aina kaikista paras, kun ollaan koulun vanhimpia jne.. Vikaluokkalaisista on vain yksi luokka, ja melkoisen kokoinen onkin.. joku melkein neljänkymmenen oppilaan luokka, että ei kai siinä. Olen minun hostsiskon ja toisen vaihtarin kanssa samalla luokalla -  saa nähdä mitä siitäkin vielä ehtii kehittyä : D
Ainakin nyt on helpompi aloittaa, kun osaa kielen. Kieli tekee oikeasti niin paljon, sitä ei voi liikaa korostaa. Meidän '' luokavalvoja'' on vielä englannin opettajakin.. Ja jo se tänään ehdotteli että siehän sitten teet meille esitelmän suomesta, sellaisen videon. Kun Ida on jo aikasemmin tehny ( siis se toinen vaihtari ) .. Että ei tässä varmaan auta muuta kun alkaa taas jotain esitelmäntapaista alkaa suomesta rustaamaan.

Alla muutamia kuvia viikon tai kahden takaisesta Porto Alegren reissusta. Oltiin siellä neljä päivää ja siinäkin oli kolme liikaa.. ei sillä että en olis tykännyt, mutta oli niin älyttömän kuuma että kaikki vaan ahtauduttiin koko päiväksi siihen talon ainoaan kunnolla ilmastoituun huoneeseen.. neljäkymmentä astetta ei ole mitään helppoa nimittäin.



Ounasjoki ahah




Vielä loppuun on pakko laittaa tämä biisi, joka aamulla tuli radiosta ja siitä johtuen on lahjakaasti tähän asti päivää soinut päässä. 


Beijoo ~

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tirolesa

Ihan aluksi piti toivottaa hyvää ystävänpäivää, kun vielä muistan !  Ei täällä ole nimittäin olemassakaan tähän aikaan vuodesta..

~~ Tänään oli yks niistä päivistä, minkä voisin elää uudelleen.. Yhteen päivään mahtui niin paljon uusia kokemuksia ja asioita, mitä suomessa ei olisi ikinä tullut tehtyä, tai ollut edes mahdollista.
.. Eli yksi thaimaalainen vaihtaripoika, tuli uutena lisäyksenä tähän meidän Antonio Prado - Ipê - Nova Roma kyläketjuun .. Vaihtoi siis syystä tai toisesta perhettä, kaupunkia, ja osavaltiota ja päätyi tänne unohdettujen joukkoon, mahdollisimman kauas kaikesta. Meidän yhteyshenkilö välttämättä halusi että me lähivaihtarit yhdessä saatettaisiin tämä uusi vaihtari uuteen kotiin ja toivotettaisiin tervetulleeksi ja muuta sellaista. Ja ajateltiin että mennään samalla sellaiseen ''eräkeskukseen'' missä voi harrasttaa kaikkia extreme-urheilulajeja - ja tarkoituksena olis toteuttaa niistä yksi.. eli se missä tässä tapauksessa oli sellasen ns. solan yllä sellanen köysirata vai miksi sitä sanotaan, ja siitä sitten roikuttiin köysien ja vaijerien varassa ja annettiin mennä sinne toiselle puolelle. Pitkään oltiin tätä jo suunniteltua että toteutettais.. mutta aina se jotenkin jäi - mutta nyt jotenkin saatiin kaikki ittemme liikkeelle ja aamulla kahdeksalta ahtauduttiin kaikki viisi vaihtaria ( Suomi, Norja, Italia, Turkki ja Thaimaa ) , kaksi hostsisarusta ja meidän yhteyshenkilö sellaseen viisi- paikkaseen isoon punaiseen volkkariautoon.. tai ensin ahtauduttiin sinne ja oltiin niinkuin sillit purkissa, ja saatiin vaivoin ovikin kiinni, että päästäis lähtemään.. Ainoa ongelma vain oli, että kahva ovesta jäi käteen kun sitä yritettiin sulkea. Noh. Siinä sitä sitten yritettiin korjata. Ja lopulta kun päästiin oikeasti matkaankin, niin huomattiin että ei tämä volkkari kyllä mikään kauhean mukava menopeli ole. Varsinkaan jos ajelee paralelepipidoilla ja istuu kovalla peltilattialla. Perille kuitenkin saavuttiin suurin piirtein ehjinä, ja alettiin laittamaan varusteita suoraan päälle ja lähettiin kapuamaan jyrkännettä. Ja oikeasti ! Se oli jotain niiin siistiä. Oli mahdollista tehdä sama kaksi kertaa, ja toisella kerralla me rohkeat käännyttiin pääalaspäin. Vaikka oli se ehkä vähän hurjaa katella niitä alla viilettäviä puita ja jyrkänteitä jotka tippu niin nopeasti alas.
Sieltä kun päästiin takaisin sinne majalle, niin tuotiin kaksi sellaista isoa käärmettä jonka kokoista en ole kyllä nähnyt kuin kuvissa ( yllättäen.. aina suomessa asunut hehe. ) - Eikä se käärme oikeastaan ollut edes pelottava.. enemmän pelkäsin toissapäivänä vessassa ollutta kämmenen kokoista hämähäkkiä. Hehheh.
Sitten kömmittiin  hikisinä ja väsyneinä taas siihen niin mukavaan ja kuumaan volkkariin ja jatkettiin matkaa kohti Nova Romaa, eli sen thaimaalaisen vaihtarin uutta kotia. Oli päivällisaika joten päätettiin lätkäistä piknik pystyyn sinne keskustan puistoon.. ja kylläisinä sitten saatettiin tämä thaimaalainen sen uuden hostperheen luokse - ja lähdettiin palaamaan takasin kotiin pää hakaten kattoon jokaisen montun kohdalla, niin että varmaan kattoon tuli reikiä.. 

Siinä sitä sitten saatiin korjailla ovenkahvaa jonkun tovin..

Vasemmalta hostveli, thaimaa, italia, suomia, minun hostsisko, norja ja alla turkki.





Välillä on oikeasti tosi mukava ottaa näin aikaa ja hengailla ihan vain vaihtariporukassa, ja nyt meillä onkin aika hyvä porukka täällä lähistöllä kasassa : ) 
Huomenna meillä sitten onkin taas herätys kolmelta aamulla - suuntana Porto Alegre , jossa vietetään sellaiset neljä päivää. : ) Joten pitääkin tästä lähteä pakkailemaan tavarat kasaan. See u later !

Loppuun vielä kuva meidän parin päivän takaisesta suomi päivällisestä ! Makaroonilaatikkoa ja hirvenlihaa ! : ))


Beijos Emma

maanantai 6. helmikuuta 2012

Music everywhere ~ Musiikkipostaus

Finalmente ~
Musiikki. On tosi suuri osa arkea ja elämää täällä. Ensimmäinen kysymys - tutustuessa uuteen ihmiseen - liittyy musiikkiin.. Jokainen Brasilialainen rakastaa musiikkia.. Koska musiikkityylejä löytyy jokaiseen makuun. Yllättäen..

~ Sertaneja ~
_Rakastan_ ( Ja siksi lista näistä onkin pitkä. hahaa ) Mutta tätä siis suurin osa kuuntelee ilman mutinoita. : )
 Ihan ensimmäiseksi on pakko laittaa kaikkien rakastama - Michel telo - Ai se eu te pego... Joka on niin suurta menestystä kuulema euroopassakin jo kylvänyt että suomessa ei ole kukaan tainnut kuulla tyypistä mitään... 
Mutta tätä soitetaan joka_paikassa_..Tuohon yhteen lauluun tiivistyy melkoisesti Brasiliaa .. jos tarkemmin miettii..  - löytyy netistä versio englanniksikin (Oh, if I catch you..) - mutta sanonpa vaan että sanoitus on niinkuin olis suoraan google-kääntäjään lätkäisty.


- Luan Santana .. Jonka koserttiin silloin yksi kerta menin.  - Adrenalina



Amar não é pecado ..


Jorge e Mateus - Amo noite e dia


Paula Fernandes -


Gustavo Lima - Gata me liga... 


- Sou foda !




- Pega Eu 

~ Samba ~
 Samba ja pagode on aika samanlaisia, mutta samba on enemmän karnavaaleja varten.. : )



 ~ Pagode ~


~ Funk ja elektrofunk ~
Niin hirveää kuin se onkin niin nykyään jopan olen oppinut melkein sietämään sitä. Hahaha.

- Jesica ta loca

Funk - Parado na esquina 


~ GAÚCHA ~
Eli musiikkia mitä soitetaan pelkästään tällä Rio Grande do Sulin alueella ... : )


- Eu Sou do Sul 


- Tchubirabiron !!
jota ei voi oikein luokitella mihinkään edellisistä. :_D


~ Beijos - Emma
Ps. Huomenna vihdooin 18 !!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Calorcalor.

Täällä_on_kuuma.
Tänäänkin mittari jo aamulla näytti kolmeakymppiä. Yölläkään ei lämpö laske kahdenkympin alapuolelle. Taloissa ei ole ilmastointia, vaan ainoa viileä paikka koko kaupungissa on pankki. On niin kuuma että ei voi - eikä huvita - tehdä mitään vaan kaikki porukat vaan makaa niiden 
vähäisten tuulettimien äärellä, ja odottaa että aurinko laskee. Meidän talo on kaiken muun hyvän lisäksi kivitalo, ja varastoi kaiken lämmön sisälle niin kovin lahjakkaasti että... Kuuma. Kuuma. Kuuma. Huuh. 


Beijoos Emma

Ja jos joku ei huomannut, niin ulkoasu lähti uusiksi,.. osittain vahingossa. Heh Heh,...

tiistai 31. tammikuuta 2012

Rodeota ja Perheenvaihtelua

Eli on tässä aika paljon taas kirjottamisen arvosta juttua ehtinyt tulla. 
Voisin vaikka aloittaa tuosta perheenvaihdosta. En tiedä onko vika enemmän minussa vai perheessä kun ei mene yhteen, oletettavasti molemmissa yhtä tasavertaisesti.
Mutta totesin että ei tämä elämä enään tässä perheessä onnistu ei niin millään - ja juteltiin sitten minun yhteyshenkilön kanssa ja yhdessä tultiin sitten siihen tulokseen että on parempi että lähden kokonaan pois Vacariasta. Ja päädyttiin siihen että tulen tänne Ipêen, kun paikkaakin jo tunnen - ja myös kavereita jonkun verran on. Mutta kuitenkin periaattessa joudun alottamaan alusta. Vaikka kieli ei onneksi enään ole se mikä tuottaa ongelmaa.                
      Uuteen perheeseen tulin siis vasta eilen. Kun meni asioita selvitellessä ja miettiessä aikaa.. -  Perheeseen kuuluuvat Äiti, 16-vuotias sisko, setä ja ukki. Hieman eriinlainen kokoonpano kuin yleensä, mutta tykkään Tosi paljon jokaisesta. Talo on tälläinen kaksi-kerroksinen, mutta asumiseen käytetään vain yläkertaa, ja alakerrassa on sellainen pieni jäätelöbaarin tapainen systeemi. Takapihalta löytyy viinirypäle- ja kiivi viljely. Lemmikkeinä kuutisen kappaletta undulaatteja. Olen varma että tulen viihtymään tässä perheessä hyvin.  Alku ainakin on lähtenyt käyntiin täysin eri vaihteella kuin edellisissä perheissä. 
 Ja kaiken lisäksi tykkään enemmän Ipêstä kuin Vacariasta..  tälläinen pieni ja turvallinen kaupunki jossa ei tarvii vuorautua taloihin lukkojen taakse riippumatta siitä oliko päivä vai yö.. Vaikka täältäkään ei niitä pilvenpiirtäjiä, pitkiä hiekkarantoja ja kauppakeskuksia löydy niin apteekki ja ruokakauppa riittää mulle ihan hyvin.  Talo on ihan tässä Ipên suuren keskustan sykkeessä, ja kouluun on kivenheiton verran matkaa. Tulen opiskelemaan toisen vaihtarin kanssa samalla luokalla - valinnanvaraa ei nimittäin paljon olen, luokkia kun sattuu olemaan vain yksi.


Kuvassa minun uusi sisko. Mentiin eilen yöllä katsomaan ja ihmettelemään kukkaa joka aukeaa vain kerran vuodessa, ja pelkästään yöllä - joten tuli sitten sekin kummajainen nähtyä.

Asiasta Rodeoon.. 
Samalla kun viime viikolla käytiin hakemassa minun tavarat edellisestä kodista jäätiin ( Minä ja Ida - norjalainen vaihtari, joka myös asuu Ipêssä ) rodeoon viikonlopuksi. : ) 
Vacariassa nimittäin on nyt meneillään Etelä-Amerikan suurin rodeo, joka kestää ensi viikon vielä kokonaan. Käytännössä koko kaupunki muuttaa viikoksi asumaan rodeoon, ja muilta paikkakunnilta ja ulkomailtakin tullaan sinne rytisten. 
    Mentiin yhdessä minun ensimmäisen perheen kanssa .. jota voi pitää outona, että edelleen niiden kanssa hengailen, vaikka sieltä pois lähdinkin. Juttu on niin, että ne on mulle kuitenkin aina perhe, koska ne minua silloin kesti kun kaikki oli vaikeaa enkä osannut puhua enkä mistään muustakaan mitään tajunnut. Eli edelleen ollaan hyvissä väleissä ja yhteyttä pidetään, vaikka minun yhteyshenkilö ei siitä oikein tykkääkkään. Eli mentiin niiden kanssa yhdessä, vaikka siitä seurasi kyllä armoton sählääminen AFS:n kanssa.. jonka pitää jokaisesta pienestäkin asiasta tehdä iso ongelma. Nojoo. Asiaan. Nukuttiin lauantain ja sunnuntain välinen yö teltassa siellä rodeon leirintä-alueella. Ja Rodeo_Oli_Iso_ 
Oikeasti hirveästi ihmisiä. 
Mutta oli jotain niin parasta ! Ei voi selittää mitä siellä edes tehdään koska se pitää itse nähdä ja kokea ! 
Rodeosa syödään.., kävellään.., nähdään kavereita, jutellaan, syödään..., tanssitaan niinkuin gaúcho konsanaan, syödään vähän lisää.., nukutaan..., valvotaan, kuunnellaan musiikkia, kierellään alueella, katsotaan rodeota, lassoa,.., ei käydä suihkussa, toivotaan että ei sada vettä, valitetaan miten on kuuma ja hyttyset syö, syödään taas vähän lisää, nukutaan teltassa - ja maanantaina palataan töihin niin kovin pirteinä. 
Tai ei palata ollenkaan. 


 Ida ja Emma, lehmitytöt.. : > Duas gringaas 







Katellaan tässä vielä siskon kanssa josko viikonlopuksi mentäis sinne yhdessä : ) Ja sen jälkeen jo onkin Emma 18 Finalmente. : ))) )

See u later, yritän alkaa kirjottelemaan lyhyempiä päivityksiä ja useammin. 
Heh Heh. 
Beijos ~ Emma ~





 

lauantai 28. tammikuuta 2012