torstai 22. joulukuuta 2011

Paralelepipedo

Toissapäivänä mentiin Caxias do Suliin tekemään siskon ja sen poikakaverin jotain yliopistojuttua ( tyyliin sisäänkirjaantuminen ) ja samalla minunkin piti siis lähteä mukaan selvittämään poliisille jotain epäselvyyksiä minun henkilöllisyyspapereissa. Lopulta sekin sitten paljatui niinkin vakavaksi jutuksi että puuttui sormenjäljet jostain paperista. 
Noh. Kannatti tulla. 
weheartit.com
Aamulla jo kotoa lähtiessä ei olo ollut mikään paras,  - hieman ehkä lyhyet yöunetkin siihen lisäksi, eikä sitä ainakaan päivän myötä helpottanut se armoton ramppaaminen ympäri yliopiston campusta. - Kun saavuttiin sinne campukselle jäin sinne yhteen kahvilaan syömään vähän jotain kun ei tullut taaskaan aamulla mitään syötyä - ja muut siis menivät niitä sisäänkirjautumisia selvittämään -
~~ Hyi kun lensi juuri joku kolikon kokonen ötökkä ikkunasta sisälle ja nyt tuijottelee tuossa verholla minua.. : <   ~~
weheartit.com
        Ja oikeasti väsytti ihan hirveästi, huimasi ja päätä särki. 
Sitten taisi käydä niin että nukahdin siihen pöydälle kaikkien ihmisten siitä ihmetellen ohikävellessä. No jos sattuu olemaan suomalainen vaihtari niin silloin on välillä aivan luvallista nukkua yliopiston kahvilan pöydällä. No problems. 
.... Sitten myöhemmin tuli minun porukat minut sieltä kuitenkin herättämään.
No mentiin sitten syömään vähän jotain (taas) .. ei oikein huvittanut hirveästi mitään hampurilaista vetää mutta niin kovasti halusivat sen minulle syöttään niin syödään sitten.  Eikä ainakaan oloa se parantanut.
Päivän siinä sitten hortoilin ihan puoliunessa ja huimauksessa näiden perässä kun raahasivat ympäri yliopistoa. Varmaan ihan mielenkiintoinen paikka, jos siitä jotain olisi jäänyt mieleenkin..
Välissä mentiin autoon istumaan - tai nukkumaan. Ja sitten taas mentiin ja kohta ei enään tuntunut olevan jalkoja olemassa. 
No.
Ei varmaan ole paras mahdollinen idea yhtä suomityttöä vähällä nesteytyksellä ja unilla kuljetella ympäriinsä yli äyräiden. +34 Asteen helteessä. Farkuissa. 
Lämpöhalvaushan siinä tulee vähemmästäkin. 
Ja se tarina päättyi sitten niin että lopulta oksentelin sinne yliopiston roskapönttöihin. Ja sitten huolehtivaiset brasilialaiset minut kuljettivat johonkin terveyskeskukseen - mitä sitä nyt vatvomaan mikä siihen on iskenyt. Oksensi ja sillä hyvä. 
Juuri vielä kun pääsin äitille sanomasta että eihän minun nyt niitä sinun mukaan antamia maitohappobakteereita (vai mitä olivatkaan) tarvii enään tässä vaiheessa alkaa syömään kun en tähänkään mennessä minkäänlaisesta taudista ole kärsinyt. No sen siitä sitten saa. 

Olen muuten tottapuhuen välillä vähän väheksynyt sitä että täällä niin vaarallista olisi kuin kaikki väittää ja kokoajan puhuu että varkaita on ja ne tulee taloihin ja autotalleihin. Mutta niinpä sitten siitäkin minulle todistukseksi oli varkaat viikkoa minun lähdön jälkeen murtautunut minun entisen talon autotallehin. Muureista ja lukoista vähää välittämättä. Siinä meni sitten sekin epäilys.

Tänään tasan KUUSI KUUKAUTTA ETTÄ PALAAN SUOMEEN. Sain tietää että Helsingin lentokentältä 22. kesäkuuta minut pitäisi olla noudettavissa. Leivoin vihdoin pipareitakin. Pitkään ja hartaasti sain kyllä siirappia ja sooda etsiä ympäri kaupunkia. 
Siirapin löysin mutta soodaa ei sitten mistään. Kunnes kotiin saavuttua huomasin että rakas äitinihän sitäkin oli lähettänyt. Hyvä kun alusta asti tarkkaan tarkistit. No olihan se ihan kiva kierellä kaikki kaupungin kaupat ja ihmetellä yhdessä kaupan henkilökuntien kanssa että mitä se sellainen sooda on. 
Jotain juotavaa ? Vai onko se joku hyytelö ? 
          Huomenna sitten rannalle ! Jossa sitten ollaan 2. päivään asti. Että luultavasti ei pahemmin tarvii postausta ennen sitä enään tänä vuonna odotella kun ei kuulema nettiä sieltä kannata etsiä.
Yritän olla itteäni polttamatta ja syön sitten siellä pipareitani.
Hyvää joulua ja Uutta vuotta 2012 kaikille ! Olette tärkeitä !

 

weheartit.com


 Beijos, Emma

~~ enkä keksinyt parempaa otsikkoakaan. Niille joille sana on uusi, paralelepipedo on se kivi mikä on täällä niissä niin iki ihanissa mukulakiviteissä.

3 kommenttia:

  1. Oho, suojelusta oli että lähit just ennen kun ne varkaat tuli sinne taloon.. aika hurjaa.. :O pidä hauskaa siellä rannalla <3

    VastaaPoista
  2. Taas oli kiva lukea sun liikkeistä ja tunnelmista siellä. Aika joustava sielu oot, kun sopeudut noin mutkattoman tuntuisesti uuteen perheeseeen ja muihin omituisiin juttuihin ja käytäntöihin. Mut siellä on varmaan itsestään selvää olla sopeutuvainen, ku ihmisiä on 200 miljoonaa. Vaikka maa on iso, niin tiheämmässä taatusti on väkeä kuin Ylikylässä.
    Täyspainoista tulevaakin vuotta! Elisa

    VastaaPoista
  3. Oi ihanaa lukea taas sinun blogia tauon jälkeen.. Heh anteeksi vainsiitä tauosta.. . Mutta huih! kivasti.. Oliks se sitte lämpöhalvaus? Tai siis tuolla menolla varmasti, mutta mitä ne siellä terveyskeskuksessa sano? Voi sinua raukkaa mitä kaikkea joudut kestää... Mutta toisaalta on siinä hyvääki ja ainaki saat paljon kokemuksia :D Ikävä sinua täällä joka päivä.. Mutta kohta me nähäään.. Jos mitenkään mahollista niin mie haluan olla sitte sinua vastassa siellä kentällä!

    VastaaPoista