pipareita ja vesi-ilmapalloja

Elämä uudessa perheessä lähtenyt käyntiin tässä totuutellessa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas ala menemään. Senkin olen tässä tajunnut että vaikka siltä toisinaan tuntuu, niin ei mulla täällä aikaa ole loputtomiin.. vain se yksitoista kuukauttu. Miten sen sitten jokainen haluaa käyttää on toinen juttu..

Jouluvalmistelut täälläkin on jo pitkällä. Mutta ei kyllä mitenkään erikoisemmin tunnu joululta. Ainoa minulle siitä aidosta joulusta muisuttava asia on piparit ja joulutee jotka rakas äitini lähetti. Mutta eikös se nyt ole vähän hullunkurista että kolmekymmentä astetta lämmintä ja joulupukki kulkee niissä paksuissa villavaatteissa. Jotain vain puuttuu..

..Kylmä ja lumi. Tässä edellisellä viikolla muuten törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa myös tummaan joulupukkiin. ~~ Tämä joulunodotus taitaa olla juuri niitä aikoja, jolloin ikävä kotia ja kaikkia tuttuja perinteitä on luultavasti kaikkein korkeimmalla. Mutta tämän jälkeen pitäisi kaikkien käyrien sun muiden mukaan alkaa helpottamaan. 

    Koulussa ei käytännössä ole enään mitään. Viikko siellä ollaan nyttenkin vain istuskeltu tekemättä mitään.. ja vielä yksi samanlainen viikko odotettavissa. Kolmosvuotelaiset, eli siis koulunsa päättävät, kouluun tulevat vain hengailemaan ja ilkkumaan muiden ikkunoiden takana. ~ Torstaina koulun loputtua oli kaikki vikaluokkalaiset pääuloskäynnin ( ainoan sellaisen ) luona odottelemassa - meitä koulua jatkavia - vesi-ilmapallojen, kanamunien ja likavesisankkojen kanssa - ja sitten alkoi yksipuolinen vesisota.. yritäppä siinä sitten muka poistua koulusta. Mutta tämä oli siis ihan sallittu normaali käytäntö.. Verrattavissa ehkä hieman suomen abipäivään. 

     Tänään meillä oli vaihtareiden ja vapaa-ehtoisten kokoontuminen Tapejarassa.. Ei sinne sitten kuitenkaan tullut kaikkien keiden oli tarkoitus, mutta oli meitä sellaiset viitisenkymmentä. Jokainen vaihtari oli valmistellut alle 10 minuutin esityksen omasta maastaan, ja niinhän sitten tein minäkin Suomesta.
... Näin vaihtarina on muuten yhtäkkiä hirveän ylpeä omasta kotimaastaan ja haluaa selittää kaikkea Suomesta vaikka ei kenelläkään edes kiinnostaisi kuunnella. Ja haluaa vain tehdä tätä meidän peräpohjolaa vähän tunnetuksi. No. Minun esitys meni oikein hyvin, ainakin sain yleisön naureskelemaan. Se on sitten toinen juttu mille ne nauroivat mutta nauroivat kuitenkin ja sillä hyvä. 

~ Emma