Yhdeksänkymmentäyhdeksän.

.. Mulla on yksi kaveri, joka oli jostain netistä videolta opetellut sanomaan yhdeksänkymmentäyhdeksän. : D - Se on muuten melko vaikea jos enemmän miettii.. - ja se ( kaveri siis ) on muutenkin tosi innokas oppimaan suomea, että voi sitten puhua sitä kun tulee minun luokse suomeen käymään. : ) 
Jotain mitä kuulen täällä varmasti joka päivä on '' minä rakastan sinua '' .., sen verran monelle olen sen opettanut. 
Kun minulle esitetään kysymys kuinka kauan olen täällä ja milloin siis lähden takaisin - ja vastaan että kesäkuussa.. niin välittömästi seuraa kysymys : ensi vuonna ? .. Luultavasti..

Lauantaina olis sitten ne kaverin 15-vuotis synttärit.. Ja samalle viikonlopulle päätti ilmestyä jostain Afs:n orientaatio Antonio Pradossa. Että sellasta...
Pitkän pohtimisen, eri vaihtoehtojen ja pienoisen riitelyn jälkeen ( paino samalla pienoisen.. -__- ) sovittiin silleen että menen A. Pradoon jo perjantaina, ja nukun yön minun yhteyshenkilön luona. Lauantaina sitten olen siellä muiden vaihtareiden kanssa sen päivän ja joskus viiden aikaan lähden bussilla takaisin Vacariaan, ja pääsen kotiin ehkä seitsemältä, otan taksin ja menen sillä kaverin luokse jossa sitten laittaudutaan valmiiksi ja lähdetään sinne juhliin, jotka alkaa suurin piirtein yhdeksältä. Seuraavana päivänä viiden aikaan aamulla otan taas taksin linja-autolle ja menen uudestaan Antonio Pradoon, jossa vedetään loppuun se orientaatio - ja kun mae ja pai palaa reissusta ne samalla koukkaa minut sieltä mukaan. Huuh. Ei sen monimutkaisempaa. Ei siinä mitään ongelmaa muuten. Mutta onneksi osaan varmasti ostaa lipun oikeaan bussiin ja vielä löytää se samainen linja-auto.. ja onneksi taksillakin olen niin hyvä ajamaan että varmastikkaan en eksy mihinkään mihin ei pitäisi. 
Mutta mitäs me pienistä. 
Mae ja pai siis lähti reissuun loppuviikoksi kahdestaan tuonne etelän lämpöhön, joten me ollaan sitten kolmestaan nyt kotona sunnuntaihin asti. 
Vaikka ilmausta edelleen niin kovin kartan niin piiikku hiljaa alkaa se ihanainen kulttuurishokki painaa päälle.. 

Laitan nyt sitten vihdoin ja viimein samalla hieman kuvia meidän talosta.. 

pihaa ja naapurustoa

minun huone

Että sellasta. Kirjottelen sitten viikonlopun jälkeen ! Jos selviän Antonio Pradoon ja sieltä takaisin !
Beijos, Emma

Tertúlia

Tais taas viikko vierähtää kirjottamatta.. Mitään erityisen ihmeellistä ei ole tapahtunut. Vaikka joka päivä kyllä jotain uutta näen tai koen edelleen. Tämä vaihtarin elämä on yhtä vuoristorataa. Näihin blogeihin siitä harvemmin kirjotetaan mutta ei se elämä täällä niin helppoa ja ihmeellistä ole kuin yleensä annetaan ymmärtää. Ei siinä mitään. Sanonpa vain että ei ole mitään ruusuilla tanssimista. 

No asiaan, ettei mene liian vakavaksi. Maanantaina koulusta tullessa ovella odotti paketti suomeasta. Ja kyllä sitä oli kaivattukin. Iltapäivän sitten meni käännellessä kolme historian monistetta sanakirjan kanssa sanasta sanaan, kun ei google-kääntäjästä oikein tässä tapauksessa ollut mitään apua. Tiistain koittaessa istuin sitten luokassa historian koe edessä ja noh.. osasinhan mie nimen, luokan ja päivämäärän kirjottaa.. Mutta no problems.
Keskiviikkona kun menin taas syömään sen minun yhteyshenkilön perheen kanssa kävi ilmi että en edelleenkään ole kirjoilla koulussa vaikka niin luulin.. vaan rehtori oli soittanu tälle minun yheyshenkilölle ja edelleen vaati niitä dokumentteja koulusta suomessa ja tietoja. Mitä varten mie suomessa silloin täytin niitä koulupapereita koko rahan edestä jos ei niitä nytten missään näy eikä kuulu - sitä olen tässä miettinyt. Yht. henkilön perheellekkin tarjosin salmiakkia, ja  ensimmäistä kertaa täällä olon aikana tapahtui se ihme että joku tykkäsi siitä. 
Torstai aamuna mikään ei olisi ollut ihanampaa kuin jäädä nukkumaan.

Perjantaina lähdettiin tertúliaan kuuntelmaan ja tanssimaan gaúcha musiikkia, joka on täällä Rio Grande do Sulissa perinteistä. Monilla oli myös päällä perinne vaatteet . . vai miksi niitä ikinä kutustaankaan.. Nyt on nimittäin joku Rio Grande do Sulin viikko.. tai joku. : ) Onneksi joku on taas perillä näistä asioista. 
Mutta siis ihmiset pukeutuu niihin vaatteisiin ja käy tanssimassa tertúliassa, juo chimarraoa ja menee rodeoon . Se paikka oli pejantaina täynnä ihmisiä.. Varmaan koko Vacaria oli siellä. Jos jonnekki halusi liikkua niin raa'asti vain kyynerpää taktiikalla eteenpäin.  Lauantaina mentiin uudestaan ja kotiin päästiin joskus puoli neljän aikaan.. Ja tänään herättiinkin sitten vasta neljältä. 
- Emma

Vain päivä Brasiliaa..

Aamulla oli herätys sitten kuudelta ja neljän tunnin yöunilla ja kymmenen minuutin varoitusajalla piti olla ylhäällä ja lähdössä farmille kaupungin ulkopuolelle. Eli siis minun äidin siskon puolison vanhempien talolle. Möngin ihan unenpöpperössä linja-autoon joka odotti siinä pihalla, - sen verran kuitenkin olin hereillä että huomasin että olipa kyllä hyvä kuntoinen bussi : D Siihen sitten kerättiin kaikki halukkaat kylältä mukaan ja ajettiin kävelyvauhtia kuoppaisilla ja mutkikkailla teillä jokunen tovi. Perille päästyä purkauduttiin kaikki bussista ulos ja se jäi sinne seisomaan eikä palannut välillä siis takaisin. Olisko ne muut sitten ollut jotain työntekijöitä tai muita vastaavia, koska kaikki jäätiin samaan paikkaan. Aamukahvit juotiin peltipurkeista ja maito käytiin lypsämässsä suoraan lehmästä. Koko aamupäivän sitten kuitenkin satoi vettä (yllättäen), että ei voitu oikein mitään tehdä.. Mutta lounaan jälkeen sää vihdoin vähän selkeni. Ja päästiin hakemaan hevoset että lähdetään ratsastamaan - minkä takia oikeastaan sinne farmille mentiinkiin - .. Siis juttuhan on nyt niin, että mie en ole ikinä ratsastanut yksin, kaksin tai edes taluttanut hevosta.. Aluksi oli siis tarkoitus että mie ratsastan yhdessä Letícian kanssa.. koska mitä mie nyt hevosista tajuan. Mutta se tädin mies oli sitä mieltä että kyllähän mie nyt yksin pystyn. Kyllähän mie joo. Eihän se ole kuin ratsastaa. Heh heh..

Noh.. pääsin hevosen selkään sentään ilman sen kummempaa ja huui kun se oli iso : D Ja sitä tunnetta ei voi kuvailla kun tajuisin että sain sen hevosen liikkeelle ja se totteli minua. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä se tosin päätti että nyt mennään liian hiljaa ja lähti juoksemaan tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mutta kyydissä pysyin. 

Oli oikeasti niin upeaa se tunne kun ratsastaa (ihan itse) hevosella ja ympärillä kohoaa rehottavat äkkijyrkät rinteet ja jossain jyrisee koski - ja sie tajuat että täällä mie olen.

Illemmalla vielä kiipesin sinne rinteille katsomaan kun aurinko laski pikkuhiljaa ja tuli pimeää. 

Beijos, 

Emma

Campeonato ja lehmänkauppaa

Hei ihmiset !

Tämä bloggaus tahtoo mulla välillä unohtua, koska on aina muka niin kiire. 

Viime viikonlopusta lähinnä ajattelin nyt kertoa,

Lauantaina oli minun futsal-joukkueen peli. Finaali. Ja siinä ratkaistiin näiden lähikaupunkien mestari. Ite en saanut pelata, koska en vielä ole virallisesti kirjoilla joukkueessa – enkä tiedä josko se joskus tapahtuis. Mutta olin joukkueen mukana kuitenkin kaikessa. Nämä on ottanut minut tosi hyvin mukaan porukkaan ja tykkään kaikista tosi paljon. Kuten jo aikasemmin kerroin, joukkueen ikäjakauma on laaja. Vanhin pelaaja on sen 34, mutta suurin osa on about 21-25. Vaikka joukkueen vanhimman ja nuorimman pelaajan välillä on parikymmentä vuotta – ei porukka ole yhtään jakaantunut vaan kaikki on yhtä tiimiä, eikä nuorempaa katota kieroon. Oikeasti aivan huippuporukkaa. Valmentajia on kolme, plus sitten yks vanhempi mies joka on sellanen yleisduunari muutenkin tuolla hallilla. : )

miesten finaali

No lauantaihin nyt kuitenkin takaisin. Ensimmäisenä ovella sisälle mennessä vastassa oli aseistettu joukko poliiseja tutkimassa laukut ja läpivalaisemassa sinut. Brasilia.

Ennen peliä vielä pukuhuoneessa valmentajan puheiden sun muiden jälkeen koko porukka käsikädessä vetäisi Isä meidän- rukouksen. Huh, se kuulu varmaan kaupungin toiselle puolelle asti. Sitten mentiin sinne riviin kentälle laulamaan Brasilian kansallislaulu. Oli kyllä hieno tunne seisoa siellä yleisön edessä, ja kuunnella koko porukan laulua. Pelin kuitenkin katsoin ( yhdessä muiden pelaajien kanssa ketkä ei syystä tai toisesta pelannut ) katsomosta. Yleisö kannusti niinku jossain isoissakin kisoissa. Ja mestaruushan sieltä tuli olisko ollu 7-1 voitolla. Nuo numerot vaikuttaa siltä että ne toiset olis ollu ihan huonoja, mutta ei.. meidän joukkue on vaan niin hyvä. : )

churrasco

Ja kyllä ne sen voiton ansaitsi. Naisten finaalin jälkeen oli vielä miesten finaali perään, ja siinäkin pelasi vacarian joukkue. Ja voitti myös.

Sunnuntaina hengailtiin ja syötiin yhdessä joukkueen kanssa. Ja yksi joukkueen niistä vanhimmista pelaajista tahtoi antaa eilen voittamansa mitalin minulle. Olinko vähän otettu. Se pokaali muuten jonka joukkue sai oli ainakin kunnon kokonen : D minua varmaan rintaan.  Tuolla söin ensimmäisen kerran churrascoa – eli lihaa sellasessa vartaassa. Ja oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki on kehuneetkin. Illemmalla sitten menin vielä valmentajien ja muutaman pelaajan kanssa katsomaan Gremion peliä jonnekkin kahvilaan.

oikealla kaksi minun valmentajista

Maanantaina vielä tapahtui jotain kertomisen arvoista. Yksi minun luokkakaveri, joka pelaa siinä miesten futsal- joukkueessa – niin eikö vain tämäkin tahtonut antaa oman mitalin minulle muistoksi. Eli mulla on nyt kaksi mestaruus- mitalia, ilman että pelasin minuttiakaan.

Tällä hetkellä olen Letícian kanssa São Joaquimissa, yllätys yllätys äidin siskon luona. Koulusta on siis nyt lomaa jostain tuntemattomasta syystä. Eilen ainakin itsenäisyyspäivän takia, mutta lopuista en tiedä. Ollaan täällä tämä loppuviikko eli viisi päivää. Haha eilen muuten telvisiosta tuli jotain mihin en ole ennen törmännyt. Lehmiä myytiin suorassa lähetyksessä. Ihmiset soitteli sinne ja korotti koko ajan sillä hetkellä myynnissä olevan lehmän hintaa ja joku tyyppi selosti sitä kui jalkapallo-ottelua konsanaan.

Beijos, 

Emma

 

Pikku kalle meni kauppaan...

Tällä viikolla olen koulussa kertoillut vitsejä ruotsalaisista. Suomeksi siis. Ja vitsin loputtua jokainen nauraa sille enemmän kun suomessa kukaan.. Aina kesken tunnin joku haluaa taas kuulla uuden vitsin ja kun en enään uusia keksi niin pölisen vaan suomeksi jotain turhan päivästä ja kunhan päätän lopettaa niin sanon Hah Hah. Ja koko luokka repeää.. : D 

 Chimarrao.. Teen tapaista juotavaa, jota oikeasti juodaan joka paikassa ja kokoajan ! Koulussa, töissä, kaupungilla.. kaikkialla. Ainakin nyt kun on kylmä. Luulen että jos tykkää vihreästä teestä niin rakastuis chimarraoon.. Mutta omasta mielestä tuo on kyllä aika hirveää. : DD 

Alla Luan Santana.. Tykkään : )) 
Ja erikoista silleen että vois kuvitella että tuo nyt on tuollanen teinityttöjen idoli.. mutta ei, sitä kuuntelee täällä aikuiset ja nuoret ja lapset. Yksikin päivä tässä katottiin koko perheellä Luan Santanan musiikkivideota Rio de Janeirosta, isäkin tykkää siitä : D

 

Kuvassa pizza,.. Tuo valkoinen osa on valkosuklaa-mansikka. Ja söin myös yksi päivä suklaa-banaani pizzaa.. Miksei näitä ole suomessa ?                                              Ei mulla ole nyt hirveästi juttuja kerrottavana, mutta yritän tässä joku päivä saada tehtyä postauksen koulusta ja vacariasta.. sitten joku päivä.. haha : )) 

Myrsky.

(Kirjoitin tämän jo maanantaina, mutta netti päätti lopettaa toimimasta niin saan postattua vasta nyt.. Huomatkaa muuten, miten hyvä olen keksimään otsikoita.  ) 

Tänään tuli sitten tasan kuukausi täyteen siitä kun hyvästelin suomen helsinki-vantaan lentokentällä. Aika on mennyt niin nopeasti ! En voi uskoa että olen ollut täällä jo neljä viikkoa ! Enään kymmenen kuukautta jäljellä.. - se on lyhyt aika.

Edellinen viikko vierähti nopeasti.. ; 

Maanantaina opettelin puhumaan. Siis sanomaan R. Koska ainakaan täällä sitä ei pärisytetä tai korosteta vaan sanotaan jotenkin kummallisen epämääräisesti.. Tai ainakin niin vaikeasti että mie en osaa.

Tiistaina oli kylmä.

Keskiviikkona menin päivälliselle ( vai lounaalle.. mutta sille kuitenkin mikä syödään kello 12 ) minun yhteyhenkilö perheen luokse, jossa syön sen päivällisen ( tai lounaan ) joka keskiviikko.. - Mulla on siis tavallaan kaksi yhteyhenkilöä, toinen ( se virallinen ) asuu Antonio Pradossa, ja yhdesti olen sen tavannut, eli siis silloin kun kävin siellä.. ja koska se asuu siellä kaukana, ja on ehkä vaikeampi puhua sen kanssa ongelmista välimatkan takia ( vaikka se kyllä aina meilailee ja kysyy miten menee .. ) niin mulla on täällä vacariassa yksi minun ikäinen tyttö - joka oli italiassa vaihtarina - ja sen perhe, kenelle sitten kerron kun siskon kanssa olen riidellyt tai jotain muuta yhtä vakavaa. Ja tämä minun yhteyhenkilö, täällä oleva siis, nimeltään Luíza, pitää mulle myös keskiviikkoisin portugalin tunteja. Tänä keskiviikkona tosin ei pidetty sitä koska Luízan piti opiskella kokesiin ( joita sen koulussa on muuten paljon.. ) joten pelasin sitten sen pikkuveljen ( 14-vuotta ) kanssa pingistä ja opin ainakin kaksi verbiä.. voittaa ja hävitä. : D

Torstaina ei ollut niin mitään ihmeellistä. Paitsi käytiin postissa lähettämässä yksi minun kirje suomeen, ja vähän hymyillytti kun se tyyppi siellä lätki sen koko kuoren täyteen postimerkkejä ja leimoja. Noh, ainakin pitäis mennä perille.

Illalla käväistiin yhden tutun seitsemäntoistavuotis synttäreillä. Ihan pienillä kakkukahveilla kuitenkin, ei niinkuin viimeksi niillä kaksvuotis synttäreillä. Siellä oli sellanen kymmenvuotias poika kenen kanssa siinä jotain juttelin, ja se esitti tähän mennessä kysymyksen, joka ehdottomasti sijoittuu heti täällä esitettyjen kysymysten kärkeen... '' Tulitko Brasiliaan lentokoneella vai linja-autolla ? ''

Perjantaina tein koulussa biologian kokeen. Sen verran ymmärsin että olen opiskellut samat asiat joskus aikaisemminkin. Aah onneksi kaikki kokeet täällä on jotain monivalintatehtäviä niin summamutikassa sitten vaan lätkin vastauksia ja piirtelin kukkia ja sydämiä koko koelapun täyteen. Ei minun sitä koetta olis kuitenkaan ollut pakko tehdä, mutta tylsää istua vaan kaks tuntia tekemättä mitään.

Liikunnan tunnilla koulussa pelattiin taas jalkapalloa, ja päätin koittaa kumpi on kovempi minä vai asfaltti.. noh, nyt ainakin siitä on muistuttamassa polvessa entisen jo ruvelle ehtineen tilalla uusi haava, ja kämmenet verillä istuin matikan tunnin.

Illalla oli futis.. ja tehtiin hulluna askelkyykkyjä ja muuta mukavaa ja edelleen siitä hyvästä jalat ihan jumissa..

Lauantaina ei ihmeempää.. käytiin ostamassa mulle korkokengät. Paino kohdassa korko..

Sunnuntaina sitä samaa..

Tänään on ollut niin järkyttävä ukkonen ja sade että ei mitään järkeä. Oltiin Letícian kanssa yksin kotona kun oli se kamalin myräkkä. Sade meni valehtelematta vaakasuorassa ja tuuli ulvo niin kovaa että melkein jo hain korvatulpat.. Ukkonen jyrisi ja katto tärisi, ulkona salamoi ja valot välkky sisällä. Ei siinä vielä mitään mutta kaiken päälle sato pikkukiven kokosia rakeita. Ja ne paiskautu täysiä vasten taloja ja ikkunoita.. Meidän keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoitten karmien läpi pursus vettä sisälle ja rakeet löi niin kovaa että molemmat Letícian kanssa odotettiin vain koska ikkunat räsähtää rikki. Kolmeen ikkunaan tuli kuitenkin pelkästään halkeamat, kodinhoitohuoneen ikkunassa 40 senttiä..

Maen piti jäädä töihin ylimääräistä kun koko sairaala oli kaaoksessa kun käytävät tulvi vettä. Pain työkaverin talossa pari ikkunaa oli pasahtanut ja rakeet sataneet sisälle.. Lauran koululla oli kaks järkyttävän paksua puuta kaatunut autojen päälle..

Ei siinä. Pikku sadekuuro se vain..

- Emma

Jaguaruna

Tällä kertaa viikonloppuna suunnattiin kohti Jaguarunaa, rannikkoa.. Kaupunki lähellä Floripaa. Äitin sisko asuu siellä. Niitä tuntuu olevan joka puolella enemmän kuin tarpeeksi. : D

Matka sinne kesti ehkä jonkun 4-5 tuntia, matka sinne kulki sellasen vuoriston yli, ja voitte vain kuvitella miten ihanaa se autossa istuminen oli kun tie oli kivikkoinen ja möykkynen ja koko auto tärisi joka suuntaan ja välillä kuullosti siltä että vähintäänkin puolet auton pohjasta tippu tielle. Mutta ei se mitään. Sieltä kun päästiin niin ei ole ikinä ollut yhtä ihana päästä asfalttitielle.. Kun oltiin siellä vuoren huipulla ja katoin alas niin tuntu että koko maailma on alapuolella. Tie loppu seinään ja sitä seurasi äkkijyrkkä pudous. Tuuli niin paljon että pelotti melkein että lennän sieltä alas, ja sade meni varmaan vaakasuorassa. Tiet kiemurteli siellä alapuolella ja autot ja talot näytti niin pieniltä ja mitättömiltä. Sitten kun lähdettiin ajamaan alas ja yhtäkkiä ne vuoret on sinun yläpuolella niin massiivisina niin se oli hurja tunne ajatella että äsken mie kattelin tuolta huipulta kaikkia postimerkin kokosia taloja ja autoja, ja nyt joku toinen kattelee minua sieltä samalla tavalla. ...

Perillä tapain sitten lisää sukua, tädin, serkkuja ja mummin. : ) Ihania kaikki : ) Yö nukuttiin mummin luona. Ja yöllä tuuli ihan hirveästi ! Ja sisällä veti lievästi sanottuna jonkin verran. Ikkunan ja laudan välissä oli monta senttiä väliä ja tuuli humisi huoneessa mutta mikäs siinä nukkuessa. : D

Lauantai aamuna käytiin katsomassa rantaa.. Ja tuuli taas tosi kovaa ja kylmästi. Aallot oli hienoja ja kesällä mennään sinne uudestaan ihan uimaankin. Silloin siellä 40 astetta. : ))

Iltapäivällä mentiin sitten loppupäiväksi jonkun tutun 2-vuotis synttäreille. Ja enpä ole ikinä ollut sellasilla 2-vuotis synttäreillä. Oli varmaan isommat kuin joittenkin häät suomessa. Siis ei mitkään kotona järjestetyt kakkukahvit lähipiirille , vaan joku vuokrattu paikka ja varmaan yli 50 ihmistä. KAKSI VUOTIAAN synttäreillä.. Kolme pomppulinnaa oli pihalla ja ilmapallojakin enemmän kuin tarpeeksi. Huh huh. No tulipahan ainakin nähtyä. : D Brasiliassa 15-vuotis synttärit on se iso juttu. Vielä en ole sellasilla synttäreillä ollut, nähnyt pelkästään kuvia. Mutta ensi kuussa sitten mennään. : )) Vaikka en kyllä edes tunne sitä tyttöä.. mutta sinne taidetaan kutsua tutut ja tutun tutut ja ...

En tajua että olen ollut Brasiliassa jo 24 päivää !! kohta kuukauden !!

Tietyt rutiinit on tähän mennessä alkanut muodostua ja elämä tästä pikkuhiljaa toivottavasti alkaa siirtymään enemmän tänne. Koulusta olen myös enemmän yrittänyt alkaa etsimään omia kavereita, ja omaa kaveriporukkaa - siskon kavereiden sijaan. Ne on toosi huipputyyppejä, ja tahdon toki olla niidenkin kavereita. Mutta omatkaan kaverit ei olis pahitteeksi. Vielä en ole saanut kaupungilla tai muuallakaan yksin liikkua mutta ehkä sekin tästä pikkuhiljaa.

Tänään on ollut freezingg could. Huuhhh.. Nukun kolmella täkillä, eikä siinä ole yhtään liikaa... Aamulla on niin vastenmielistä nousta sängystä koska on niin kylymä että hengitys huurtuu..

- Emma