Viikko...

Eli jäljellä kuusi päivää.. Suomeen perille pääsen tosin vasta 22. päivä mutta täällä kuitenkin enään se viikko jäljellä.. Keksiviikkona siis 20.päivä lento Caxias do sul ( kaupunki tässä tunnin ajomatkan päässä ) - Sao Paulo.. Sao Paulossa sitten pitäis venata yks päivä ennen kuin 21. päivä sitten vilkuttelen lopulliset jäähyväiset Brasilialle.. kakstoista tuntia ilmassa ja koneen vaihto Pariisissa.. Helsinkiin saavun sitten 22.päivä kolmen maissa päivällä.. siinä sitten vielä odottelua kentällä seitsemään asti illalla - kun otan viimeisen lennon kohti Oulua, josta porukat toivottavasti muistaa minut tulla hakemaan, ja siitä sitten ajellaan mökille katsomaan keskiyön aurinkoa. Jos sanoisin että hieman pelottaa kotiin paluu valehtelisin, koska tiedän että siitä ei tule helppoa. Ja vaikeammaksi sen tekee myös se että ei ole hajuakaan mitä tulee olemaan edessä... Mutta harva oikeasti ymmärtää miten paljon tämä vuosi merkitsee minun elämässä, ei se vuosi lopu siihen kun astun koneesta oman maan kamaralle.. ehei..

Paljon tuli täällä opittua... 

Ensimmäisenä kaikeasta. Perheen merkitys. Arvostamaan ja kiittämän niitä kenelle kiitos kaikeasta kuuluu. Huomaamaan miten paljon vanhemmat minun eteen vaivaa näkee. Sitä kun on vain oppinut aina pitämään itsestäänselvyytenä. Mutta ei se joka paikassa olekkaan niin päivänselvä juttu. Vaikka olenkin lähes varma että kun lentokoneesta astun ulos olen jo siskon kanssa tukkanuottasilla niin silti opin täällä näkemään perheen aivan uusin silmin ja tajuamaan että paras perhe mikä minulla voi olla on loppujenlopuksi kuitenkin ihan ikiomani. 

       Vuoden aikana opin luottamaan itseeni, ja huomasin että pystyn mihin haluan kunhan vain yritän. Opin myös että on ihan turha odottaa että ongelamat ratkeaa itsestään, vaan sinun pitää itse olla vastuussa teoista ja virheistä.. sinun pitää selvitä niistä alamäistä ja pulmista yksin, ei niitä  kukaan sinulle siinä vieressä jatkuvasti ole ratkomassa. 

Opin näkemään kaikki ne suomen kulttuurin hyvät puolet, ja arvostamaan suomea todellakin uudella tavalla, ja voin ylpeästi sanoa että olen suomalainen. Kaikkine huonoineenkin puolineen Suomi on kuitenkin minun kotimaa, ja paikka mihin mie kuulun.. Tämän aikasemminkin jo kirjoitin.. mutta joskus on todellakin mentävä kauas että näkisi lähelle...

Saa nyt nähdä mitä tämä lähtö vielä tuo tullessaan... Tänään aloitin järjestelemään kaappeja ja heittämään turhia tavaroita roskiin.. Pian nähdään Suomi..
Mukavaa viikon jatkoa kaikille !

Beijos, Emma