Português

Vaikka olen koko ajan valittanut että olen pihalla kaikeasta, kun en ymmärrä kieltä, niin voisin olla reilusti enemmänkin ulkona asioista. Siitä kurssista jolla olin keväällä on ollut tooosi paljon hyötyä. Ensimmäisenä päivänä kun tulin en oikeasti tajunnut muuta kun mitä kuuluu ja päivää ja jotain sellasta. Mutta seuraavana päivänä jo tajusin milloin puhutaan minusta ja asioita mitä olin oppinut silloin kurssilla niin muistu mieleen. Vähitellen olen alkanut oppimaan uusia sanoja, tai siis joka päivä opin, kaikki opettaa niitä niin ahkerasti. Osaan muodostaa jo lauseita, ja ymmärrän helppoja keskusteluja. Vaikka monet luulee että eihän tuo ymmärrä mitään, niin ymmärrän kyllä kun minusta puhutaan ja yleensä mitä puhutaan. : )) Mutta sitten kun mennään vaikeammalle tasolle, esim. koulussa opetus. Kaikki menee ohi. mutta ei se haittaa.. enköhän mie sielläkin ala parissa viikossa jotakin tajuamaan. Oikeasti en olis uskonut että ymmärrän näin paljon näin lyhyessä ajassa.
Leticia on tooosi hyvä opettamaan. Kärsivällinen, mutta vaatii että sanon oikein : ) Ja joka päivä opettaa jotain uutta.. Ja esim. kun kävellään kouluun niin osoittelee asioita, joille mie sanon nimet... On meillä kyllä toisinaan (aina) hauskaa kun en osaa lausua jotain oikein, tai sanon jonkun toisen sanan tilalta toisen. Yks päivä tässä opettelin sanomaan että asun letician luona.. niin sen sijasta sanon koko ajan kuolen letician luona... Enkä millään osaa sanoa kaksoisveetä portugaliksi. : D Haha. Leticia saa aina nauraa kun yritän.

Tänään koulussa minun piti englannin tunnilla lukea ääneen luokalle joku sivullinen tekstiä. ENGLANNIKSI. Ja niille jotka ei tiedä, niin voin kertoa että minun englanti ei ole mistään parhaasta päästä. Todellakaan. Ainakaan lausuminen. mutta mikäs siinä lukiessa sivullinen jostain hieroglyfeistä.. Ja teksti vielä täynnä vuosilukuja. Hehe. Ei se mitään vaikka lausuin varmaan joka ikisen sanan väärin, koska olen varma ettei koko luokalla ole yhtäkään joka olis lausunut oikein. Kerrankin olen luokan paras englannissa. : D Ja siihen ei täällä kyllä hirveän paljon vaadita.

Tästä koulusta muuten täällä.. Me ollaan varmaan koko viikon aikana opiskeltu sen verran kun suomessa opiskellaan yhdessä tunnissa. Oikeasti. Kukaan ei tee mitään. Kaikki vaan riehuu ja pölisee, ja opettaja yrittää puhua. Tai monesti ei edes yritä. Antaa ehkä yhden tehtävän (jonka ehkä muutama vain tekee) Ja alkaa sitten hengailemaan oppilaiden kanssa. Opettajat on oppilaiden kavereita, ja juttelee jotain ihan niitä näitä niiden kanssa.  : D Ei ihan suomessa.

Huomenna sitten herätys 5.00 ... kuudelta lähtee linja-auto sitten Antonio Pradoon.. pelottaa että multa puuttuu jotain lappuja koska mae ja leticia on hoitanut ne. Toivottavasti on kaikki. Pitää lähteä pakkamaan ja nukkumaan. Tai pitäis olla jo. : )

Beijos,
Emma

...-

Eilen ja tänään sama meininki jatku koulussa. .. En oikeen mitään pysty tekemään, ( siis opiskelemaan..) Kun paljon en ehkä tajua jostain biologian geenimuunnelmista ja luonteenomaisista piirteistä portugaliksi.. hyvä jos suomeksikaan. Tiistaina sain taas mennä esittäytmään kahdelle luokalle, ja tänään taas kahdelle.. Aina kun englannin opettaja ilmestyi luokkaan niin kaikki minun luokkakaverit vastusteli että ei olis päästäny lähtemään. : D Haha. Tänään olis kuulema kolmaskin luokka halunnut nähä minut, ne oli kuulema anellut vaikka kuinka kauan että englannin opettaja hakis minut, mutta ei se kehdannut,.. kun se oli juuri edellisellä tunnilla käynyt hakemassa. : D  Käytiin englannin opettajan kanssa myös luokassa, jonka oppilaat oli koulun vanhimpia.. eli minun ikäsiä tai vuotta vanhempia.. ja ne kysy oikeasti vaikeita kysymyksiä. Muutenkin aina kun kysytään jotain suomesta tai jostain koulusysteemistä niin pelottaa että annan jotain ihan väärää inffoa.. En ehkä osaa englanniksi muutenkaan niin hyvin puhua, niin yritä siinä sitten selittää miten kokeista pääsee läpi, monella pisteellä ja muuta yhtä hauskaa. Onneksi se opettaja yleensä hoitaa kaiken puhumisen ja mie vaan sanon  ''sim,sim..'' tarvittavaan kohtaan. : D    

Jo Ensimmäisen koulupäivän jälkeen facebookkiin lätkähti parikymmentä kaveripyyntöä. What I'm gonna do.. Vähän ehkä outoa olla kaikkien huomion keskipisteenä, mutta mie olen ensimmäinen vaihtari siinä koulussa, ja vaalea avuton suomalaistyttö joka ei osaa portugalia, niin minkäs teet.. Kun kävelet missä tahansa niin kaikki tuijottaa ja pojat tekee kaikkensa että katot edes sinne päin.. : /  Ja tänäänkin kun lähdettiin koulusta niin heippoja huudettiin auton ikkunasta ja ties mistä suunnasta. Onhan se toisaalta mukavaakin, siis - ON mukavaa ei siinä : D mutta haluaisin saada koulusta oikeita ystäviä, enkä faneja.. ja olla oikeasti leikisti brasiliainen, enkä se suomalainen vaihtari. : D Kelpaa kai se näinkin.. neljä lausetta mitä olen jo kaikille varmaan sanonu, ( siis portugaliksi. )  on että  Hei olen emma, seitsämän toista vuotta. Olen suomesta. Ja tykkään jalkapallosta. : D Varsinkin viimenen noista saa aikaan hyväksyvää mutinaa : D Haha.

Perjantaina minun pitää kuudelta aamulla lähteä Antonio Pradoon, tekemään sitä jotain korttia.. En oikein tiiä mikä se on, mutta se pitää kuitenkin mennä tekemään : ) . Mae laittaa aamulla minut täältä bussiin ja sitten pitäis yksikseen päästä Antoio Pradoon asti, missä on ( ainakin pitäis olla ) vastassa minun yhteyshenkilö, tai joku - kuka tänään soitti mulle. Siellä sitten olen tuon viikonlopun, muutamien muiden vaihtarien kanssa.  Jollakin italialaisella vaihtarilla on vissiin synttärit lauantaina niin mennään sinne niinku yllärinä. : ) Ja sunnuntaina sitten takasin Vacariaan. Eli en mene perjantaina kouluun. Hmm.. Siellä on kyllä kivaa.. : D Kaikki ihmiset on niin ystävällisiä ja auttaa ja tulee juttelemaan eikä niinku suomessa....

Mutta lopetan, kun katotaan tässä just jalkapalloa. Rio de Janeiron joukkueita. toisessa pelaa joku Ronaldinho.  : D On ehkä hieman jännempi ja parempi peli kun suomessa edes ikinä näkee televisiosta. On nuo taitavia, ei voi mitään muuta sanoa.

beijos,

Emma

Maanantai..

Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajamaan florianopolista kotiin. Matkalla minun siskot opetti portugalin sanoja joista varmaan puolet unohdin. Santa Catarina ( eli se minun viereinen osavaltio ) oli todella kaunis, ajettiin koko ajan sellasilla vuorilla tuhannen metrin korkeudessa. Kun päästiin Rio grande do sulin puolelle niin maasto tuli enemmän tasaiseksi ja laakeaksi.. Se päivä meni siinä laittaessa tavaroita ja muuten yleisesti tutustuessa taloon jne.. Sain oman huoneen,. Joka oli nähtävästi ollut aikaisemmin minun vanhemman siskon oma, mutta ne on nyt molemmat samassa huoneessa. siis minun siskot. Talo missä asutaan on kolme kerroksinen ja oikein hieno.. pihalla monta metriä korkea aita.. kuten kaikkissa taloissa täällä.

Maanantaina sitten alkoi koulu. 7.30. Leticia tais nukkua pommiin, en ole ihan varma mutta ainakin sillä tuli aika kiire. : D Kerettiin kuitenkin kouluun ja JONKUN verran sain katseita puoleeni.... Pääsin Letician ohjaamana luokkaan. Tullessa luokkaan sisälle sitten jossain välissä se opettaja pyysi minut eteen esittäytymään ja koko luokka esittäytyi myös minulle, siis sanoi oman nimen ,.. joka minun tietenkin piti toistaa. Ja sehän oli ratki riemukasta kuunneltavaa. : D Kaikki oli TOSI mukavia mulle koko päivän ja innoissaan kun tulin niiden luokalle, ja kouluun. Ensimmäisellä tunnilla oli portugalia, ja minun edessä istui yksi poika joka teki kaikkea muuta kuin seuras opetusta. Aina välillä se kuitenkin kysyi joltain toiselta luokkakaverilta missä mennään ( lukemisessa) Ja sitten näytti minulle.. vaikka mie kyllä pysyin paremmin mukana kuin se . Hah. Jossain välissä minut vietiin esittäytymään opettajan huoneeseen, mihin kaikki opettajat oli kokoontuneet, ja ne toivotti minut tervetulleeksi kouluun ja niin edes päin. Ja sain kyllä isoimmat aplodit tähän mennessä minun portugalin puhumisesta kun osasin sanoa niinkin hienon lauseen kuin että Eu sou Emma. : ) Aamulla oli kyllä hieman huvittavaa kun yksi opettaja esitteli mulle koulua, ja aina kohdatessa jonkun uuden henkilön sanoi ensimmäiseksi että en puhu portugalia. Sen sentään ymmärsin. Enkä mie enään tänään ja eilen ollut yhtä pihalla kuin Sunnuntaina. Nyt ymmärrän jo jotakin. Ainakin kaikki ne sanat mitä Leticia on opettanut.  : ) 

Yhdellä tunnilla meillä oli englantia. VIHDOIN joku joka puhuu englantia. Se englannin opettaja sitten toimi tulkkina minun ja luokan välillä. Ja se on muutenkin auttanut minua tosi paljon nämä pari päivää kertomalla kaikkia asioita koulusta ja brasliasta muutenkin. : ) Tosi mukava. Muito legal. 

Yhdessä välissä sitten kun meillä oli jo joku toinen tunti menossa, niin se englannin opettaja tuli hakemaan minut, ja sanoi että on nuorempia oppilaita, jotka on nähnyt minut koulussa ja halusi että mie menen sinne käymään, ja esittäytymään. Ne oli lievästi sanoen innoissaan. Ja ne sai sitten esittää kysymyksiä. Ja sain puhua suomea. Taas väliin voin huomauttaa.. Että aina kun olen jossain uudessa keskustelutilannesysteemissä niin kysymykset mitä ei voi välttää on - mistä ruuasta sinä pidät ? ( miksi sitä kysytään niin usein..??.. ) - mitä musiikkia kuuntelet, tykkäätkö musiikista ? - voitko puhua jotain suomeksi  ? - Ja... onko sinulla poikaystävää ? -  Edellistä kysymystä olen saanut kuulla jo aivan tarpeeksi (liian) monta kertaa. Ja aina kun vastaan niin riippumatta henkilöstä , suhtautuminen on vähintäänkin, noh.. innokas. .. Varsinkin kun sen sanoo luokalle josta valtaosa on poikia. Mmm... 

Koko päivän koulussa minun käsipuolessa roikkui ainakin muutama Letician kaveria tai luokkakaveria... jotka ei päästänyt minua silmistään. Siis yksin ei varmasti voinut jäädä. Ehei.. Ja Leticia kulki vieressä kuin ylpeä äiti : D.
Tähän mennessä ainakin voin sanoa että tykkään koulusta, ja paljon. Englannin opettajan sanojen mukaan olen siellä tähti nyt.  (en tiiä miten suomennetaan.). Ja Leticia heti kotiin päästyä selitti kaikille miten kun me käveltiin niin kaikkien päät kääntyi meidän mukana. Hahha.  Niinkö .. Enpä huomannut..
Maanantain kohokohta oli kyllä ehdottomasti se kun englannin opettaja kysyi onko Muurmanski suomen pääkaupunki. Ehdottomasti...

AINNIIIIN ! Tämä on tärkeä. Kahden viikon päästä tästä (koska vasta tulin), pääsen tekemään testejä JALKAPALLOON, Vacarian naisjoukkueeseen, ne oli halunnut että mie tulen pelaamaan niiden kanssa, siis jos olen tarpeeksi hyvä.. Eli täällä on naisjoukkue. Ja jos en pääse siihen, niin on kuulema toinen kaupunki jossa voin sitten pelata. Hui oikeasti nyt pelottaa että olen surkea. Kai mie olen ihan keskiverto hyvä pelaaja, mutta täällä se ei tarkoita vielä mitään.. Hmm.. Toivottavasti pääsen joukkueeseeen. : )))))  Hypin muuten asiasta toiseen melko lahjakkaasti, tavoilleni uskollisena. Haha.

Täällä muuten ON kylmä. Ei ehkä silleen muuten, mutta on kylmä joka paikassa. Koska taloissa ei ole lämmitystä. Huuuhhh.. Suomessa voi sentään mennä sisälle lämmittelemään.

Ja minusta on outoa että ruoan jälkeen ei kiitetä. MIKSeii. Tein sen jo yhdesti enkä tee enään toista kertaa.. sen verran oudosti katsoivat : DD HAHAa. 
Sain kyllä vuoden naurut kun annoin Letician ja maen maistaa salmiakkia. Ei vissiin tykänny,.. :____DDDD Ihmehomma.


Lisään kuvia jossain hyvässä välissä.. mutta kerkeän olemaan koneella aina vaan iltaisin, Ja olen muuten taas yhden päivän jäljessä kirjottamisessa.


beijos, 
Emma

Ensimmaiset paivat ym...

Varoitus, odotettavissa kilometripostaus.
En ole kerennyt ennen tata kirjottamaan.. Minun omaan koneen laturijohto mika sen nimi ikina onkaan, ei mahdu naihin brasiliaisiin pistokkeisiin etta siihen asti kunnes saan muuntajan jostain niin mun kone on yhta kuin hyodyton : ) tama nettikin on hitaampi kuin meidan koneessa konsanaan..
Asiaan.
Yritan vahan palata ajassa taakse pain ja miettia etta mitas tassa nyt oikein on tapahtunut, koska ainakin minun mielesta on tapahtunut paljon. Yritan lyhentaa..
Perjantaina siis lahdettiin helsingin lentokentalta kohti Pariisia. Ensimmainen vaihtarikokemus oli lennolla pariisiin maistella jotain kummallista keltaista vahan epamaaraisen oloista palloa....Ei siita sen enempaa.., Pariisissa sitten piti vaihtaa konetta, ja terminaalia, eika se ollut yhtaan vaikeaa itseasiassa... vahan hortoilin sinne sun tanne ja seurasin muita, ja sitten opasteet hoiti loput. Minun piti menna uudestaan turvatarkastukseen pariisissa, mutta ei tarvinnut tehda lahtoselvitysta... Siina jonossa sinne (turvatarkastukseen) siella oli sellanen tyyppi joka tarkisti matkaliput.. Ja mun edessa olevalla naisella oli kaksi laukkua niin ne siina niista riiteli eika se paastany sita naista sisalle., arvatkaa vaan tuliko paniikki, kun itellahan mulla oli kolme laukkua ( reppu, olkalaukku, ja lapparilaukku, kun oma kasimatkatavaralaukku sanoi sopimuksen irti juuri sopivassa kohti..) .. mutta se vaan katto sen lipun ja merci. Kentalla kylla tuli mukava tunne kun tunnistin jo kielen ja ymmarsin jonkun sanankin. mutta se hyvanolon tunne havisi kylla kohta sen silian tien kun kaikki puhui portugalia ja mistaan en enaan tajunnut mitaan. Sao paulon lento meni siina koomatessa ja yrittaessa nukkua, ja kylla mie varmaan jotain kuutisen tuntia tai jotain sita luokkaa sain nukuttua. En oikein tienny milloin mitakin tapahtui, koska kuulutukset oli joko portugaliksi, ranskaksi tai englanniksi.. joka kuullosti silta kuin joku olis yrittanyt opetella puhumaan kuuma peruna suussa. Lopultakin paasin perille sitten sao pauloon.. oli kylla hienoa lentaa brasilian ylla ja nahda se ilmasta. Sao paulo oli loputon. Ainakin se naytti silta. Oli viela pimeaa ja pelkat kaupungin valot nakyi..
Sao paulossa kentalla sitten melkein jo eksyin vaaralle puolelle tullia, mutta loysin lopulta oikeaan paikkaan, ja tullistakin paasin lapi vaikka jotain se multa kyseli portugaliksi.. '' I don't speak portugues..'' Ja silla siitakin paastiin.. : ) Laukkukin loytyi pienen etsiskelyn jalkeen ja Brasilian afs oli vastassa sitten maahantuloselvitysten ym. jalkeen. Siella oli jotain varmaan 5 afs tyyppia, ja kolme muuta vaihtaria odottamassa. Uusi seelantilainen ja kaksi belgialaista ja ne belgialaiset puhui jotain niinku ihan taydellista englantia ja mie olin ihan pihalla. Mutta ei hataa.. lahdettiin syomaan aamupalaa belgialaisen tyton ja yhden Afs henkilon kanssa. Ensimmainen Braslialainen ruoka tuli maistettua, se semmonen pallo jonka sisalla on juustoa. Ihan hyvaa oli.
Noh, sitten vihdoin jonkun parin tunnin odottelun jalkeen paasin lennolle florianopolisiin. Ja se kentta siella oli niin pieni etta sinne en edes mina olis hyvalla tahdollakaan voinut eksya. Perhe oli melkein heti vastassa kentalla : ) Kukkien ja korttien kera. Sitten. Vaikka olo oli kuin jyran alle jaanella ja mita mieluiten olisin tehny oli pesta hampaat, suihkuun ja nukkumaan. Mutta mehan lahdettiin kiertelemaan kaupunkia. Mentiiin sinne ja tanne ja otettiin kuvia ja muuta mukavaa. Kaytiin myos sellaisessa kenkakaupassa joka oli HUGE ! Noo.. sitten lahdettiin ajamaan pois pain kaupungista ja ajattelin etta joko me nyt mennaan kotiin. mutta mentiin aidin siskolle, jossa meilla oli tarkoitus olla yota.. Ei siina muuta, mutta mulla vasytti ihan hulluna ! Siis se oli tosi mukavaa kierella ja nahda paikkoja ym. mutta olin ihan pihalla, taas, kuten aina. Sinne tadille sitten kokoontui sukua ja tuttuja ja ystavia ja ties mita. Ja lopultakin yksi englantia puhuva henkilo.

Tahan valiin pari asiaa jotka olen huomannut heti aluksi. Pakko mainita : D
1. Liikennesaannot, varmaan tuntematon kasite taalla. Autoilla ajataan, ja kovaa. Ja torvea kaytetaan enemman kuin laki sallii. : )
2. Ihmiset on muuten tosi hienosti pukeentuneita, mutta sitten jalassa on jotkut lenkkarit ! : DD Ei siina mitaan, mutta pistaa vaan silmaan. Koska KAIKILLA on lenkkarit.
3. Kaikilla ihmisilla taaalla on ihan uskomattoman valkoset ja kauniit hampaat ja valkoinen hymy.

Asiaan taas.
Jotain tolkkua tuli siihenkin hommaan kun sain puhua englantia. Mutta on vaan vahan hankala.. kun ajattelee suomeksi,.. kuulee kaiken portugaliksi ja sitten yhtakkia pitaa alkaa puhumaan englantia. Mutta olihan se ihan mukava ilta.. Ymmarsin etta minusta koko ajan puhutaan, mutta en ymmartanyt etta mita. Se englantia puhuva tytto kertoi etta ihmiset koko ajan soittelee minun maelle ja kyselee minusta. .. Ja huomasin koko ajan miten monet niista tuijotti ja kun katoin niita niin valaytti sen uskomattoman valkoisen hymyn : D Ja sain niin monesti senkin paivan aikana, ( ja seuraavan ja seuraavan ) .. kuulla kuinka kaunis olen ja muuta mukava.. sen verran ymmarran milla kielella tahansa : )
Sina iltana ei tarvinnut pahemmin odottaa etta nukahtaa..

Mutta jatkan kirjotusta myohemmin. Vasyttaa nyt liikaa ja paata sarkee kaikesta ajattelemisesta. : ) Huomenna toivottavasti lisaa. Olette ihania !

beijos
Emma

ADEUS ! !

Just lähdetään kohta kentälle. Että HEIHEIHEIEEEIII Suomi. Ei tule ikävä ihan heti. : ) Saa toivoa että en eksy Pariisiiin. : ) HEIPPA ! Nähdään joskus <3

 

TULEN KUN PALAAN. 

- Emma

2 days ..

Parin tunnin päästä lähdetään ajamaan lahteen sukulaisille.. Oli aamulla outoa herätä ja ajatella että nyt sitten nukuin viimesen yön kotona, vuoteen. Perjantaina sitten puhutaan viimeisen kerran suomea. : )) Kunhan pääsen lentokoneeseen niin alan viimeistään sitten lukemaan läpi portugalin sanakirjaa. Vein just matkalaukun autoon, kohta se on sitten adeus Rovaniemi, nähään vuoden päästä. En tiiä kerkeänkö enään kirjottaa ennen lentokentälle lähtöä mutta 19.30 voitte perjantaina vilkuttaa mulle. 
Muistan niin elävästi kun kirjotin päiväkirjaan joskus että 7 kuukautta lähtöön.. ja nyt enään kaks päivää. On tätä kyllä odotettu : ) I am so exited <3 : ))
HEippa Suomi ! Seuraaava kirjotus sitten maailman toiselta puolelta ! Olkaa varuillanne sillä, BRASILIA HERE I COME ! 

- Emma

Läksiäiset

Lauantaina sitten vieteltiin viimein niitä läksiäisiä. Pikkusisko leipoi sinne kakkuja vaikka millä mitalla, ja mie vähän naureskelin että tuli sulla vähän leivottua. Mutta eipä niitä sitten pahemmin jääny kuitenkaan. Vissiin mie kutsuin niin reilusti porukkaa.

 

Oli tosi kiva nähdä monia pitkästäkin aikaa.. mutta sitten taas ne jäähyväiset ei ollut ihan yhtä mukavia. Oikeastaan mulla vaivaa vaan se että en ole oikein surullinen kun hyvästelen porukkaa. Ei sillä ettei mulla tulis ikävä. Todellakin tulee. Mutta en mie vaan ole kiinnostunu tästä lähtöä edeltävästä viikosta. Oon enemmänkin kiinnostunut elämästä lähdön jälkeen : )
Koulu alkaa mulla sitten viikon päästä. Eli päivän päästä siitä kun pääsen Brasiliaan. Että sellanen kevyt laskeutuminen vuoteen. : ) Ja koulussa mulla on kuulema koulupukukin, huippua  : > Oppilaita oli vähän päälle tuhat.. Muutama kertaa isompi entä mun koulu täällä 300:lla oppilaalla.

Mun lentoreitti siis nyt lopullisesti on helsingistä pariisin kautta saõ pauloon. Ja siitä vielä maan sisäisellä lennolla florianopolikseen. Sieltä mun hostäiti tulee vissiin hakemaan minua ja sitten me vietetään sellanen oikein rattoisa 300 kilometrin ajomatka yrittäen löytää yhteistä kieltä. : )

4 päivää...

- Emma